Pyydystä ja päästä –kalastus herättää voimakkaita tunteita. Ehdottomia mielipiteitä puolesta ja vastaan sinkoilee kuin salamoita painostavan hellepäivän jälkeen, mutta ikävä kyllä ilma ei vain ota raikastuakseen. Kiihkeän sanasodan sijasta pyydystä ja päästä –kalastusta voi kuitenkin pohdiskella myös viileän matemaattisesta näkövikkelistä.

Yksinkertaisen kaavan avulla voi laskea, kuinka paljon pyydystä ja päästä –kalastuksessa kuolee kaloja siihen verrattuna, että kalastaja ottaisi saaliiksi ensimmäisen mittakalan ja lopettaisi kalastuksen siltä päivältä.

Ensimmäisen alamitan täyttävän kalan otettuaan kalastaja on aiheuttanut yhden varman kalakuoleman ja tietyllä todennäköisyydellä myös sitä ennen mahdollisesti vapautettujen alamittaisten kalojen kuolemia. Kaloja koukuttava ja väsyttelevä c&r-kalastaja aiheuttaa myös tietyllä todennäköisyydellä takaisin päästämiensä kalojen kuolemia.

Alla olevasta taulukosta voi katsoa kuinka monta kalaa c&r-kalastaja voi palauttaa ensimmäisen mittakalan jälkeen ilman, että ei ole vielä kotitarvekalastajaa pahempi kalanlahtaaja.

Kuolleisuus Mittakala +
100 % 0
50 % 1
33 % 2
25 % 3
20 % 4
15 % 6
10 % 9
5 % 19
0 % ääretön

Laskemassa oletetaan, että sekä kalastustapahtumansa peruva kalastaja että saalista ottava kotitarvekalastaja käyttävät samanlaisia välineitä ja ovat yhtä taitavia irrottamaan kalat vieheistä. Mittakalojen suhteellinen osuus kalapopulaatiosta ei vaikuta taulukon lukuihin. Jos kyseessä on laji, jolla ei ole alamittaa, luvut tarkoittavat ensimmäisen päästetyn kalan lisäksi päästettävien kalojen määrää.

Jos siis veteen palautettavien kalojen kuolleisuus on vaikkapa 20 %, niin palautettuaan joka reissulla ensimmäisen mittakalan lisäksi vielä 4 minkä tahansa mittaista kalaa tappaa pitkän päälle todennäköisesti saman verran kaloja kuin kalastaja, joka ottaa aina ensimmäisen mittakalan ja lähtee sitten kotiin.

Valikoiva kalastaja, joka ottaa ensimmäisen saamansa mittakalan ja jatkaa sitten c&r -periaatteella, tekee yleensä pahempaa jälkeä kuin edellä mainittu yhden ruokakalan hakija. Samaten kalastaja, joka soveltaa virallista alamittaa suurempaa henkilökohtaista alamittaa, voi sitä riittävän suurta jahdatessaan tulla tahtomattaan päästäneeksi päiviltä huomattavan määrän pienempiä kaloja.

Suurhaukia c&r-periaatteella kierrättävä innokas kalastaja tappaa todennäköisesti ajan mittaan enemmän kaloja kuin haukea perheen ruokapöytään pyytävä satunnainen vapakalastaja. Lisäksi suurhaukispesialistin saaliskalat ovat keskimäärin suurempia, joten vesistön petovahvuudesta poistuu parhaita vähäarvoisten kalakantojen säännöstelijöitä.

Näissä laskelmissa ei ole huomioitu sitä tosiasiaa, että suurten kalojen todennäköisyys jäädä henkiin on erilainen kuin pienten. Jos jahtaa vain suuria eikä kiinnitä huomiota alamittaisten kalojen turhien tärppien vähentämiseen, voi tulla tehneeksi melkoisen karhunpalveluksen kalakannalle.

Ensimmäisen mittakalan päästämisen jälkeen päästettävien minkä tahansa mittaisten kalojen määrän voi laskea lausekkeesta (1/p) – 1, missä p kuolleisuuden prosenttikerroin. Kaavan soveltamista vaikeuttaa epätietoisuus takaisin laskettavien kalojen todellisesta kuolleisuudesta. Amerikassa arvioidaan yleisesti, että keskimääräinen c&r -kuolleisuus on noin 10 %.

Panit ehkä merkille, että en käyttänyt jutussa kertaakaan termiä vapauttaminen. Se oli tarkoituksellista! Kerron lisää joskus myöhemmin…