Koululuokassa suoritetun kevyen kenttätutkimuksen perusteella melkoinen osa nuorista suomalaisista pitää erämaata autiona paikkana, hiekka-aavikkona tai kitukasvuisena korpena, jossa ei ole korppikotkien lisäksi juuri mitään muuta elämää.
Virallisen määrittelyn mukaan erämaa on vähintään kahdeksan kilometrin päässä tiestä oleva alue, jossa ei ole pysyvää asutusta. Näin syrjäisiä paikkoja Suomessa on vain muutamassa Lapin kairassa.
Kessin alue Inarin itäpuolella on upeaa erämaata.
Erämaalain säätäminen johti Lapissa kahdentoista erämaa-alueen perustamiseen. Näillä Suomen Natura 2000 verkostoon kuuluvilla alueilla on myös vanhoja metsäteitä ja osavuotista asutustakin. Uusien teiden rakentaminen ja kaivostoiminta on onneksi luvanvaraista.
Vanhassa merkityksessä erämaa tarkoittaa aluetta, jossa harjoitetaan monipuolista eränkäyntiä. Perinteisimpiä eränkäynnin muotoja ovat olleet metsästys ja kalastus, mutta nykyisin eränkäynniksi voitaneen laskea myös muu keräilytalous kuten marjastus ja sienestys. Lehtemme nimi erä tarkoittaa yksinkertaisesti pyyntiosuutta eli kertasaalista, jonka eränkävijä tuo kotiin retkeltään. Onnistuneesta pyyntitapahtumasta voidaan sanoa, että kala tai riista tulee pyytäjälleen eräksi.
Onko erämaassa liikkuminen ilman pyynti- tai keräilytapahtumaa sitten eränkäyntiä vai pelkkää retkeilyä, lienee makuasia? Ainakin ase tai onki olalla kulkija sekä marja-astian tai sienikorin kantaja ovat potentiaalisia erämiehiä ja naisia.
Pelkistä maisemista ja erämaan rauhasta nauttiva vaeltaja on varmasti erähenkinen ihminen. Poimiessaan marjan mättäältä ja napatessaan muutaman ruokakalan purosta hän muuttuu ainakin pieneksi aikaa eränkävijäksi.
Onko asutuksen tuntumassa, rintamailla, tapahtuva metsästys, kalastus ja keräily sitten eränkäyntiä lainkaan, kun saalista ei haeta kaukaa erämaasta? Ainakin saalis on saajansa erä.
Entäpä kalastaja, joka peruu päivän mittaan jokaisen pyyntitapahtumansa päästämällä kaikki kalansa, laillista alamittaa suuremmatkin, takaisin veteen, onko hän eränkävijä? Mielestäni ei, jos hänellä ei ole ollut aikomustakaan ottaa saaliista. Hän ei tuo kotiin erää ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä.
Marjanpoiminta on eränkäyntiä ainakin siinä mielessä, että retkeltä tuodaan kotiin jonkinlainen kertasaalis eli erä.
Vaikka monet selittelevät, että tärkeintä on saada liikkua raittiissa ilmassa ja katsella upeita maisemia, jää saaliittomasta retkestä useimmille lievä epäonnistumisen maku. Harva ylistelee vuodesta toiseen tärpitöntä viikkoaan Tenolla tai linnutonta syksyään.
Perinteisen eränkäynnin eräs tärkeimmistä hetkistä on saaliin kantaminen kotikynnykselle. Hetki on erikoisen palkitseva, koska siinä on kyse eräänlaisesta miehisen hoivaamisvietin tyydyttämisestä, tarpeesta viedä ravintoa laumalle.
Virkistyskalastusta ja -metsästystä perustellaan yleisesti saalistusvietin tyydyttämisellä, mutta eränkäynnissä on kyse jostakin suuremmasta. Saaliin jakaminenhan vahvistaa monilla eläimilläkin lauman jäsenten välisiä siteitä.
Jos saalista ei saada esimerkiksi puhtaan pyydystä ja päästä -käytännön vuoksi, jää saaliin jakamisen tarve tyydyttämättä. Seurauksena voi olla kyltymätön tarve koukuttaa kaloja toisensa jälkeen. Saaliinjaon korvikkeena toimii puolestaan kokemusten julkistaminen.
Palautetun kalan paino, pituus ja valokuvat ovat pyyntitapahtuman peruneen kalastajan saalista, hänen eränsä.
