Kalavesien omistajat saavat vuosittain huomattavia rahasummia valtion kalastuksenhoitomaksuvaroista, läänikohtaisista viehelupatuloista ja itse myymistään kalastusluvista. Koska luparahoja ei kannata makuuttaa pankkitileillä eikä niitä ole tapana jakaa osakkaillekaan, ne heitetään hallinnollisilla kuluilla lyhennettyinä takaisin sinne mistä ne ovat tulleetkin eli veteen.

Vaikka toisin luullaan, kalavesien omistajat sijoittavat lähes kaikki tulonsa kalaveden hoitotyöhön. Helpoin ja suosituin hoitotoimenpide on kalanpoikaskuorman kippaaminen vesistöön. Koko operaatioon voi kulua vain varttitunti parranpäristystä osakaskunnan vuosikokouksessa, yksi puhelinsoitto ja pieni tovi puuhastelua istutuspaikalla.

Taimenenpoikasia

Kalavettä on jälleen hoidettu yhdeksi vuodeksi ja osakaskunnan puuhamestarit voivat palata tyytyväisenä muihin töihin. Kalankasvattajakin on tyytyväinen. Samoin kalaluvan ostaja myhäilee. Kaikki siis hyvin?

Ei välttämättä!

Harkitsemattomat ja huonosti toteutetut kalanistutukset voivat olla paitsi täysin turhia myös haitallisia ja suorastaan vaarallisia muulle kalakannalle. Rahanmenetyksen voi korvata tienaamalla lisää, mutta väärän lajin kotiuttaminen tai kalasairauksien levittäminen on ekoterrorismiin verrattavaa toimintaa.

Lähes turhia ovat monet tuki-istutukset eli yritykset lisätä tietyn lajin yksilöitä, vaikka laji lisääntyy samalla vesialueella luontaisesti. Liian pienet tai heikot poikaset joutuvat helposti petojen ruokalistalle. Väärään paikkaan tai väärään aikaan tehty istutus ei sekään tuota toivottua tulosta. Myös veden heikko laatu voi estää istutuksen onnistumisen.

Turhauttavalta tuntuu istutustyö silloin, jos alueen toimijat eivät sitoudu keskenkasvuisten kalojen suojeluun ennenaikaiselta kalastukselta. Kaikesta valistuksesta huolimatta vesillä kuhkaa yhä kavereita, jotka haluavat kalastaa tiheillä verkoilla ”ahvenia” ja ”siikoja” juuri silloin, kun alueelle on istutettu taimenia ja lohia.

Haitallisista istutuksista on paljon surullisia esimerkkejä. Rautujärviä on pilattu siikaistutuksilla ja saatu aikaan ylitiheitä kääpiösiikakantoja. Vierasperäisen puronieriän kotiuttaminen taimenpitoisiin vesistöihin lähentelee luonnonsuojelurikosta, eikä ongintakokoisen kirjolohen kippaaminenkaan koskeen yleensä paranna luontaisen taimenen elinmahdollisuuksia.

Rapuruttoa paremmin kestävän täpläravun kotiuttaminen voi tuntua toimivalta ratkaisulta, mutta samalla voi sanoa lopulliset jäähyväiset kotimaiselle jokiravulle. Täplärapu voi näet olla rapuruton kantaja, vaikka se ei siihen itse menehtyisikään.

Ei ihme, että useat tahot Erän päätoimittaja Seppo Suurosta myöten (pääkirjoitus, Erä 4-2007) ovat peräänkuuluttaneet suunnitelmallisuutta ja järkeä kalanistutustoimintaan.

Huutoon ollaan nyt vastaamassa, sillä maa- ja metsätalousministeriön kalaistutusten kehittämistyöryhmä on esittänyt muistiossaan (työryhmämuistio MMM 2004:6) alueellisten suunnitteluryhmien perustamista koordinoimaan ja kehittämään kalaistutuksia. Ryhmiin kuuluu tutkimuksen, kalastusalueiden, neuvonnan ja vesiviljelyn edustajia.

Ensimmäisen työnsä sai julkaisukuntoon maaliskuussa 2007 Etelä-Savon TE-keskus. Työryhmän muistiossa ohjeistetaan istutustyötä kalalajeittain ja vesistöittäin sekä otetaan kantaa istutustoimintaan liittyviin menettelytapoihin. Erityisesti työryhmä korostaa, että kalanistuttajan on varmistettava istukkaiden tautivapaudesta ja istutuksissa on noudatettava MMM:n päätöstä 1086/98, jolla ehkäistään kalatautien leviämistä vesistöalueita toisille.

Istutukset eivät saa koskaan tapahtua vain mielenjohteesta, vaan niiden on perustuttava asiantuntemukseen ja vakaaseen harkintaan. Koska jokaisella osakaskunnalla ei välttämättä ole riittävää osaamista, on istutukset sovitettava kalastusalueella voimassa olevaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaan ja huomioitava istutusten suhde luontaisiin kalakantoihin.

IstarikuhaIlmaston lämmetessä kuhan viihtyvyys vesistöissä paranee ja sen istuttamisen tarve vähenee. Lupatulot voi silloin käyttää muuhun kalaveden hoitotyöhön.

Yksityisilläkään vesillä ei voi tehdä mitä tahansa, sillä istutuksilla voi olla arvaamattomia vaikutuksia myös naapurin puolelle, jos vesistöt ovat yhteydessä toisiinsa. Istutusten laillisuudesta ja tarpeellisuudesta on aina varmistuttava. Tietämättömyyteen vetoaminen ei ole vahingon sattuessa mikään puolustus.

Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman päivittämiseen kannattaa satsata ja tilata se mahdollisimman asiantuntevalta taholta. Kalastusalueen suurten vesien ohella suunnitelman tulisi kattaa myös pienvedet, joissa voi uinua merkittävää potentiaalia eri kalalajien ja rapujen tuotantoalueina.

Juttu on julkaistu Erässä 8-2007.