Sateisena päivänä Lapin reissua suunniteltaessa tuli katseltua pitkästä aikaa vanhoja valokuvia. Kolmekymmentä vuotta vanhan kansion avaaminen tuotti järkyttävän havainnon.

Osa vanhoista värikuvista oli kellastunut ja punastunut lähes tunnistamattomiksi. Pahiten tiettyyn pieksämäkeläiseen kuvaamoon kehitettäväksi jätetyt, muut olivat paremmassa kunnossa. Entisten onnellisten aikojen parhaat muistot olivat vaarassa tuhoutua lopullisesti.

Oliko mitään tehtävissä?

Sujautin albumin lehden skanneriin ja imaisin kuvan digitaalisena tietokoneelle. Kuva ei siitä tietenkään parantunut, mutta päätin kokeilla sen korjailua kuvankäsittelyohjelmalla. Tein aivan aluksi automaattisen tasojen ja kontrastin korjauksen. Osa alkuperäisistä väreistä tulikin esille ja tulos näytti selvästi paremmalta, mutta ei tyydyttänyt.

Vanha skannattu paperikuva30 vuotta vanha paperikuva noin kilon painoisesta Vuoddasjoen taimenesta.

Skannattu kuva pikakorjattunaSkannattu kuva pikakorjailun jäljeltä. Kuva on saanut hieman alkuperäisiä värejään takaisin.

Sen jälkeen aloin kokeilla kaikenlaisia käsityönä tehtäviä kuvankorjauskeinoja, mutta en keksinyt mitään helppoa ja nopeaa konstia, jolla olisi viitsinyt ryhtyä korjailemaan satoja skannattuja kuvia. Homma olisi ollut todella vaivalloista ja jälki siitä huolimatta melko epätasaista kuvasta toiseen.

Pengoin arkistolaatikoiden kätköjä ja löysin lopulta valokuvien alkuperäiset negatiivit. Olisivatkohan ne säilyneet paperikuvia paremmin? Otin esille vuosi sitten käytöstä poistetun digikamerani ja siihen lisävarusteena hankitun diakopiointiobjektiivin.

Asensin kameran jalustalle ja suuntasin kopiointilaitteen valopöytää kohti. Määritin kameran valkotasapainon valaistuksen mukaan, sujautin negatiiviliuskan laitteeseen ja otin kuvan jokaisesta ruudusta. Siirsin kuvat tietokoneelle.

Kuvankäsittelyohjelmassa käytin negatiivi-toimintoa, joka teki kuvista oikean värisiä positiiveja. Sen jälkeen tein jokaiselle kuvalle automaattiset taso- ja kontrastikorjaukset. Tarvittaessa määritin kuvasta myös huippuvalkean ja -mustan kohdan.

Voilá, kuvat heräsivät henkiin! Innostuin tehtailemaan toistatuhatta kuvaa, kunnes kipeät olkapäät alkoivat protestoida ja lopetin touhun yömyöhällä. Työ sujui kuin tanssi (ihme vertaus, sillä minulta ei tanssi suju), kun systematisoin sen kuvankäsittelyohjelman makrotoiminnoilla. Kuvaa kohti tarvittiin vain kaksi näppäilyä.

Ainoa ongelma oli se, että jouduin käyttämään kopioinnissa vanhaa 5 megapikselin kameraa, koska kopiointilaite ei sovi uudempaan. Parasta jälkeä tulisikin varmasti kunnollisella diaskannerilla, joka odottelee minua vielä jossakin kaupan hyllyllä.

Negatiivista otettu kuvaNegatiivista korjailtu kuva näyttää jo melko hyvältä.

Eli vilkaisehan sinäkin niitä wanhoja valokuviasi ja tee tarvittaessa jotakin niiden palastamikseksi. Vaikka parhaat muistot eivät haalistukaan, niiden tueksi otetut kuvat voivat lopulta jopa tuhoutua.

Värien korjauksen jälkeenLopullinen kuva käsityönä tehdyn korjailun jälkeen. Alkuperäisen kuvaustilanteen kirkas auringonvalo aiheuttaa jyrkät varjot, joille ei voi juuri mitään. Kylkipilkkujen ja lihan punaisuutta voisi vielä lisätä.