Monet muistanevat sadun karhusta, joka nimesi kolme puulajia: honka, mänty ja petäjä. Minä sain eilen hauen ja ahvenen kalastuksen lomassa kolme muuta kalalajia: säyneen, säynäksen ja säynävän!

Eilen (18.6.) oli läntisellä Saimaalla pilvinen ja hieman sateentuhnuinen, mutta lähes tuuleton ja lopuilleen melko leppoisa kesäpäivä. Selvä kalakeli siis! Kalastustuksellisia vaihtoehtoja tarjosivat lohenuistelu Yövedellä, kuhanuistelu vaneritehtaan lähivesillä ja heittokalastustus soutuveneestä rauhallisella metsäjärvellä.

Valinta oli helppo: tietysti yksinkertainen peruskalastus. Valmisteluun kuluu tasan vain se aika, mikä tarvitaan vähien eväiden käärimiseen ja kevyen trailerin liittämiseen auton peräkoukkuun. Ja ei kun menoksi. Ison uistelureissun virittelyyn olisi kulunut aikaa ja vaivaa moninkertainen määrä eikä kuhastuskaan jostain syystä nyt houkutellut.

Vene oli vesillä noin klo 15.00 ja ensimmäinen hauki koukussa noin 15.01. Ensimmäisellä heitolla lumpeikon laidasta parin aironvedon jälkeen. Vieheenä Kuusamon Loimulippa, joka oli jäänyt siimaan edellisen reissun jäljeltä. Ja lisää kaloja napsahteli kiinni lähes jokaisella heitolla. Perushaukia ja mukavan kokoisia ahvenia.

Hauki lipallaAhvenille tarkoitettu Loimulippa kiihotti myös haukien ruokahalua.

Yksi noin 100-grammainen sai selkäevänsä juureen kolmihaarakoukun ja joutui sen jälkeen uiskentelemaan suuren täkykohon alla henkensä kaupalla haukisyöttinä. Pirteästi alkanutta syöttikalan uraa kesti rohkean minuutin verran ennen kuin se päättyi parikiloisen hauen hampaissa.

Koska rantavesissä viihtyvää haukikalaa tuli aivan liian kiivaaseen tahtiin, soutelimme hieman väljemmille vesille tarkoituksena saada vähemmän mutta toivon mukaan suurempia. Samalla tuuli hieman heräsi ja nostatti etelästä tummanharmaita vedestä raskaita pilviä. Ensimmäiset pisarat tipahtelivat satunnaisesti sinne tänne.

Nakkasin Loimulipan kohti näkemääni pientä mulahdusta. Vastaus tuli välittömästi ja siimassa sähkötti jokin ihan muu kuin ahven tai hauki. Veneen vierellä kalalaji paljastui: puolikiloinen säyne, riuska rimpuilija, joka temuaa aluksi melkein taimenen tavoin.

Säyneen vapautusVäsähtänyt säyne on helppo vapauttaa ilman vakavia kasvukipuja.

Säyneisiin minulla on aivan erikoinen suhde, sillä niiden ansiota ovat oikeastaan kaikki kalastukseen liittyvät kirjalliset harrastukseni. Sain puoli vuosisataa sitten pikkupoikana Kyyveden Pohjalahdella mato-ongella kerrassaan ihmeellisen säynesaaliin, jonka innoittamana kirjoitin ensimmäisen eränovellini vuonna 1977 eli kolmekymmentä vuotta sitten.

Mutta eipäs heretä sen enempää muisteloille vaan heitetään seuraava heitto. Siihen tarraa säynäs, nyt vähän isompi, noin kolmemottinen. Nyt meni poikki pitkäaikainen ja piinallinen taika: en ole saanut eiliseen mennessä samalla kerralla enempää kuin yhden säynäksen sen ensimmäisen rötöpäivän jälkeen, jolloin niitä tuli kymmeniä. Vuosia jo luulin, että minulle ei säynässumaa enää suotaisikaan!

Taivas tummuu lisää, sade sakenee mutta ei vielä pahemmin kastele. Kala syö kiihtyvällä tahdilla. Ahvenia, pari haukea ja taas ahvenia. Sitten jysähtää hieman terävämmin ja kirkaskylkinen kala loikkaa ilmaan ja lennättää siimaa sinne tänne. Säynävä kellahtaa kuitenkin pian suvulleen tyypillisesti väsähtäneenä haaviin. Kiloinen!

Säynävä haavissaMukava kimpale suolakalan aineksia haavissa.

Vaihdan Loimulipan vaimon virveliin ja kohta täräjää hänelläkin vavankärki pulleakylkisen särkikalan tahdissa.

Mahtava kalastuspäivä!