Vesi on myrkkyä – ainakin kameralle!

Piti napsia muutamia kuvia juuri valmistuvaa juttua varten. Koska kalastusvälineiden taustaksi sopii parhaiten oikea kalavesi, hakeuduin kuvausrekvisiittani ja vaimon kera rauhalliselle metsäjärvelle.

Odottelimme ensin, että aurinko menisi pilveen, sillä kuvat onnistuvat silloin paremmin. Koska mukana oli pari heittovapaa, nakkasimme heitot laidan yli. Omaan lippaani tarttui ahven ja vaimon kalajigiin hauki. Päästelin noin 250 g raitapaidan koukuista ja aloin avustaa vaimon kalan irrottamisessa. Koska mukana ei ollut haavia, tavoittelin kalaa kohti tarttuakseni siihen perinteisellä niskaotteella.

Silloin kuulin kolahduksen ja loiskahduksen. Kaulalla hihnassa oleva kamera luiskahti paatin laidan väärälle puolelle ja tavoitti veteen. Vesikontaktia kesti korkeintaan sekunnin tai pari ennen kuin kiskaisin rakkineen kuiville.

Koska kamera ei näyttänyt kovin märältä, ehdin jo luulla päässeeni pelkällä säikähdyksellä. Totuus oli toinen. Käynnistyksen jälkeen etsimessä ei näkynyt mitään. Painoin kuitenkin laukaisinta muutaman kerran.

Reissu muuttui siis pelkäksi kalastukseksi. Saimmekin muutaman hauen ja puolenkymmentä tosi nättiä 200-400 grammaista ahventa.

Kotona tein välittömästi vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön. Saapa nähdä, miten käy. Edellisellä kerralla noin 25 vuotta sitten, kun kamerani putosi Syltevikvannetiin Ruijassa, jouduin tappelemaan vakuutusyhtiön kanssa verissäpäin ja sain senkin jälkeen vain minimaalisen surkean korvauksen. Silloin pari vuotta vanhan kameran arvoksi katsottiin alle puolet uuden arvosta ja se korvattiin siksi vain ”käyvän arvon” mukaan miinus omavastuu. Jos arvo olisi ollut yli puolet uudesta, olisi korvattu uuden hinnan mukaan. Mutta kuinka ollakaan, arvo oli vakuutusyhtiön mielestä tipahtanut juuri ”sopivasti” alle tuon 50 %:n!

Netistä löytyi ohjeita kastuneen kameran käsittelyyn. Olin tehnyt virheen käynnistäessäni kameran. Toisaalta kastunut kamera menee lähes aina korjauskelvottomaksi, joten tuskin mikään temppu olisi auttanut. Saatan kuitenkin kokeilla vielä tyhjiöpumppukäsittelyä. Joensuussa on nimittäin eräs kolleega korjannut mahtavan määrän lähimmäistensä kastuneita kännyköitä imuttamalla niistä vesihöyryt pois tyhjiökuvun alla.

Muistikortti näyttää vielä toimivan. Yllätyksekseni kuoleva kamera oli ottanut viimeiseksi kuvakseen maiseman, jota kohti olin sen suunnannut. Vaikka en etsimestä mitään nähnytkään, olin kuvannut sattumalla metsäjärven ylivoimaisesti parhaan ottipaikan. Se on tuo kuvassa oikealla olevan niemen kärki. Siitä olemme saaneet ainakin yhden hauen joka ikisellä kalareissulla viimeisen viiden vuoden aikana. Eikä se pettänyt tänäänkään!

Kuolevan kameran viimeinen kuva

Kuvaus on yritettävä saattaa loppuun vanhalla kameralla, jos se vain suostuu toimimaan. Pakon edessä on lainattava kuvauskalustoa jälkeläisiltä.

Olkaa te, hyvät ystävät, kameranne kanssa huolellisempia!

9.6.2007 Digisilmä heräsi!

Kuivattelin kameraa muutaman tunnin hiustenkuivaajalla ja panin sen puoleksi tunniksi tyhjiökuvun alle. Alipaineessa vesi haihtui pois kameran sisältä. Käsittelyn jälkeen kameran näyttöön tuli jo valmistajan logo ja muutaman tunnin lisäkuivattelun jälkeen alkoi kaikki toimia.

Mainio juttu tuo alipaine! Pankaapa mieleen ja ottakaa yhteyttä johonkin tuntemaanne hyväntahtoiseen fysiikan opettajaan, jos sattuu kännykkä tai kamera kastumaan. Monta kallista huoltoa, uuden laitteen hankintaa ja rahanmenoa olisi säästynyt tällä konstilla. Osataankohan tätä konstia missään elektroniikkahuollossa?

Peruin tietysti kamerasta vakuutusyhtiölle tekemäni vahinkoilmoituksen.

17.6.2008 Digisilmä manan majoilla

Kamera alkoi oikutella viime talvena. Eräällä pilkkireissulla sen näyttö oli käynnistettäessä musta ja otetut kuvatkin jäivät mustiksi. Sitten kaikki toimi muutamia viikkoja, kunnes black outit alkoivat taas satunnaisesti vaivata. Eräänä päivänä, kun piti kuvata lankomiehen 50-vuotisjuhlia, digisilmä pysyi ummessa. Eikä avautunut se koommin.

Huollosta tuli tyly tuomio: vesivaurio on hapettanut kontaktipinnat ja pilannut objektiivinkin. Korjaus maksaisi enemmän kuin uusi kamera.

Vakuutusyhtiöni (If) reagoi vahinkoilmoitukseeni yllättävänkin asiallisesti ja sain kamerastani todella hyvän korvauksen. Vastaavan uuden kameran hintaan lisättiin jopa kameran tarkistuskulut eikä omavastuuosuuttakaan tarvinnut maksaa, kun oli jotain bonuksia vai mitä lienevät.

Uudeksi kameraksi valitsin digijärjestelmäkameran kahdella zoom-objektiivilla. Mukava on taas kuvatuksia napsia. Vaan vettä ei siedä tämäkään kamera, joten varovainen on oltava – tai hankittava kalavesille toinen, vesitiivis malli.