Kaupunkitarinan mukaan viehe alkaa lopulta uida lähempänä pintaa, jos ulkona olevan siiman pituutta kasvatetaan riittävästi.

Olen useasti kuullut edellä esitetyn väitteen. Takilan kuulankin luullaan alkavan laahata vaijerin pituutta lisättäessä lopulta niin kaukana, että se ui muka lähempänä pintaa.

Siiman pituus ja vaapun uintisyvyysKatkoviiva kuvaa vaapun uintisyvyyttä siiman pituuden kasvaessa. Huomaa myös siiman kaari, joka piirretään usein väärin.

Tavanomaisilla siimapituuksilla uisteltaessa vaapun uintisyvyys kasvaa siimapituuden kasvaessa ja lähestyy tiettyä maksimisyvyyttä. Uintisyvyys kasvaa ensin reippaammin ja lopulta hitaammin ja hitaammin kunnes saavutetaan siima/nopeus/viehe -yhdistemälle ominainen maksimisyvyys. Sen jälkeen siiman pidentäminen ei enää lisää vieheen uintisyvyyttä vaan viehe ui edelleen samalla syvyydellä.

Tilannetta voi tutkia pohdiskelemalla, että siimaa on lopulta niin paljon ulkona, että siitä on osa veden pinnalla ennen kuin se painuu vieheen vetämänä pinnan alle. Tällöin viehe ui maksimisyvyydessä ja tietty matka siimaa on pinnan alla. Jos siimaa edelleen jatketaan, lisäsiima jää pinnalle ja upoksissa olevan siiman osuus pysyy samana.