Kehitys kehittyy ja välineet tulevat yhä paremmiksi. Niinhän sitä voisi luulla, mutta ne jotka muistavat takavuosien mutkakahvaiset vavat, voivat olla toistakin mieltä.
Vanhoja kalastusmuistoja kelaillessa tuli kovasti ikävä entisiä aikoja, jolloin niin hyrrä- kuin umpikelavavassakin oli kokometallinen mutkamallinen kelakiinnike. Muotoilun ansiosta kela sijaitsi selvästi nykyistä lähempänä vapaa, jolloin peukalo asettui hyvin luonnolliseen asentoon hyrräkelan puolan päälle tai umpparin jarrulle.
Mutkakahva oli ajastaan edellä ollut ergonominen ratkaisu, jonka ansiosta heittosetti istui käteen kuin hansikas. Heiton jarruttaminen oli nykyistä helpompaa ja kelaaminen miellyttävämpää, kun kela ei muljahdellut niin helposti puolelta toisella kuin nykyisissä suorissa vavoissa. Vetouistellessa mutkavapa asettui aina oikeaan asentoonsa eikä kiepsahtanut nykykeppien tapaan väärinpäin.
Ruotsalaista 1970-luvun vapaeleganssia.
Suoriin vapoihin meidät totutettiin tuotannollisista syistä. Kahvan läpi menevä aihio oli halvempi valmistaa ja se lanseerattiin mullistavana uutuutena, joka loihti heittoihin lisää pituutta ja mystistä tunnokkuutta. Keveyttäkin ylistettiin, vaikka sitä oli saatu aikaan jo hiilikuituun siirtymisellä.
Tahdon mutkakahvaiset vavat takaisin!
