Marraskuussa tulleet jäät lähtivät joulukuussa, mutta siitähän on vain se hyöty, että nyt pääsee talven ensijäille jo toista (!) kertaa.

Ahvenet

Täällä Etelä-Savossa lyövät muutamien onnekkaiden (ja rohkeiden) pilkkijöiden saamat saaliit tällaisen tavallisen nypyttäjän kerta kaikkiaan hiljaiseksi.

Eräällä matalalla metsäjärvellä, josta happikato vei muutama vuosi sitten valtaosan kaloista, olikin säilynyt kanta isoja raitapaitoja, jotka ovat nyt lihoneet komeisiin mittoihin. Niitä oli vajaa viikko sitten kiskonut ylös roppakaupalla ukko kuin ukko.

Kun osuimme sattumalta samoille vesille viime lauantaina, muistutti jää parhailla paikoilla kärpäslätkää ja paikan korkkaajat yrittivät vielä täydentää pakastimiaan. Vaan kalapa oli heittäytynyt varovaksi eikä syönti enää ollut yhtä hullua. Vai oliko jo ”lähde” ehtymässä?

Pikkupakkanen sai jäät ulvomaan. Halkeamia ja pikkurailoja syntyi yhtenään. Pilkkiminen kirkkaan jään läpi oli upea kokemus, kun lumpeenlehdet ja muut vesikasvit näkyivät jalkojen alla. Saaliina meillä oli pienen hauen ja sinttien lisäksi vain yksi mainittavan kokoinen ahven.

Satunnainen vastaan tullut kanssakalastaja kertoili erään tuttavansa raportoineen, että hän oli pilkkinyt eräältä toiselta järveltä yhdellä reissulla peräti 49 kg isoja ahvenia!

Eräs nuori kaveri puolestaan kertoi tänään, että hänen kotikylällään olivat muutamat tekijämiehet onkineet samalta karikolta toistakymmentä kilon kantturoissa olevaa ahventa suurimman ollessa noin 1,1 kg.

En tiedä mihin tuollaisia saalita tarvitaan, mutta jos jutuissa on siteeksikään totta, niin kyllä vetää vihreäksi. Oi jospa oisin saanut olla mukana!