Euroopassa harvinainen, mutta meillä elinvoimainen liito-orava on muuttanut ja viivästyttänyt viime vuosina useita rakennusprojekteja. Yleisesti vihjaillaan, että joskus pelkkä muualta salakuljetettu liito-oravan uloste on riittänyt tyssäämään hankkeita.

Hellyttävän pörröisen eläimen suojelutarvetta en kiistä, mutta haluaisin, että arvokkaat taimenkannat julistettaisiin yhtä tärkeiksi.

Energiatalouden kiiluva silmä tähyää viimeisiäkin neitseellisiä vesistöjämme. Kun kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen lausui, että energiapolitiikassa mitkään ratkaisut eivät ole poissuljettuja, aktivoituivat ”lopullisesti” jo kuopatun Vuotoksen tekoaltaan haikailijat heti. Luultavasti monia muitakin vesistöjä vilkuillaan taas sillä silmällä.

Tietyt tahot eivät näe vapaasti virtaavassa vedessä muuta kuin hyödyntämätöntä energiaa. Luontoarvot sekä kalastajien ja retkeilijöiden jokivarsilta ammentama henkinen energia ovat valitettavasti paljon vaikeammin mitattavia suureita.

Virtaavilla vesillä pyritään huuhtomaan myös jätehuolia. Etelä-Hämeessä sijaitseva Lopen kunta on yhdessä Riihimäen kaupungin kanssa perustamassa Kaartjärven kaakkoispuolelle jätevedenpuhdistamoa, josta käsitelty vesi on tarkoitus johtaa kapean suokaistaleen kautta vähävetisessä Kaartjoessa olevaan matalaan ja puhtaaseen Kaartlammiin. Hämeen ympäristökeskus myönsi hankkeelle vesiluvan vuonna 2003.

Kaartjoen Hakonkoski Kuvassa olevaa Hakonkoskeakin vähävetisemmälle Kaartjoen yläjuoksulle aikoo Lopen kunta rakentaa jätevesipuhdistamon.

Tähän asti Kaartjärven seudun jätevedet on puhdistettu talouskohtaisesti, mistä johtuen järveen on kohdistunut huomattava hajakuormitus. Jätevesien nykyistä parempi puhdistaminen on välttämätöntä järven tilan kohentamiseksi, mutta se ei saa tapahtua Kaartjoen kustannuksella.

Vanajan reittiin kuuluva parikymmentä kilometriä pitkä Kaartjoki virtailee aluksi soiden ja alempana kylämaisemien läpi Rengon kunnan puolelle Haapajärveen. Jokivarressa olevan Topenon kylän asukkaat vastustavat puhdistamoa ja valittivat Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka kesällä 2005 antaman päätöksen mukaan hanke voidaan kuitenkin toteuttaa.

Rengon kunnan puolella asuvat jokivarren asukkaat saivat tietää hankkeesta vasta talvella 2006, jolloin oli jo myöhäistä vaikuttaa asian käsittelyyn. Heidän mielipidettään ei kysytty, koska alajuoksu ei muka ole puhdistamon vaikutusalueetta!

Vastustajien mielestä puhdistamon ympäristölupa myönnettiin osittain puutteellisiin ja ristiriitaisiin tietoihin perustuen. Hakemuksessa väitetään puhdistamon parantavan Kaartjoen veden laatua ja toisaalla hakemuksessa kerrotaan Kaartjoen yläjuoksun veden olevan puhdasta.

Puhdistuuko puhdas vesi puhtaammaksi, kun siihen johdetaan puhdistettua jätevettä?

Hämeen ympäristökeskuksen edustaja myönsi Hämeen alueradion ohjelmassa kesällä 2006, että puhdistamon sijasta parempi ratkaisu olisi rakentaa siirtoviemäri Lopen kirkolle valmiiseen puhdistusjärjestelmään.

Vaikka ympäristökeskus siis myöntää, että puhdistamo ei ole paras ratkaisu, se ei voi perua lainvoimaista lupapäätöstään. KHO puolestaan tulkitsee vain kylmää lakia, eikä ajattele sen enempää ympäristöä kuin ihmisiäkään.

Kunnanjohtaja Voitto Saranevan mukaan Lopen kunnalla ei ole mitään mahdollisuuksia rahoittaa siirtoviemärivaihtoehtoa, joka olisi vähintään 1,2 miljoonaa euroa kalliimpi kuin puhdistamovaihtoehto.

Hämeen TE-keskuksen mielestä puhdistamon ympäristölupahakemuksessa on väheksytty Kaartjoen virkistyskalastuksen merkitystä, sillä joki on määritelty välillä Kaartlammi – Torhonjärvi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi.

Kesällä 2006 suoritetussa koekalastuksessa alueelta löytyi peräti neljää eri kokoluokkaa olevia pikkutaimenia, mikä osoittaa lajin lisääntyvän siellä luontaisesti.

Voisiko tämä taimenkanta olla se ”liito-orava”, joka jäädyttäisi puhdistamohankkeen ainakin lisäselvitysten ajaksi?

Yhteiskunnan kannattaisi kuunnella tärkeintä voimavaraansa, omia kansalaisiaan, ennen tärkeiden ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavien päätösten tekemistä. Tarvittaessa on kysyttävä vähän laajemmaltakin piiriltä, kuten tässä tapauksessa joen alajuoksulla asuvilta naapurikuntalaisilta.

Ympäristönsuojeluvelvoitteita ei pidä sälyttää liiaksi yksittäisten kuntien harteille, vaan asia olisi hoidettava pääosin valtion varoilla. Näin vaalien alla luulisi jostakin löytyvän myös poliittista tahtoa parhaan ratkaisun toteuttamiseksi.

Tehtyjen päätösten peruminen ei ole merkki päättäjien heikkoudesta, vaan kansalaisten kuulemisesta ja ympäristövastuun kantamisesta.

(Juttu on julkaistu Erän numerossa 1-2007)