Kuusamon taimenjoista puhuttaessa mainitaan aina Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijoet, joiden nousukaloista on kiittäminen jylhää rajantakaista Paanajärveä ja sen alapuolista vesistöä. Kiitos kuuluu myös takavuosien
aktivisteille, jotka estivät Kuusamon koskien ”laitostamisen” sähköntuotantoon.

Kuusamossa on kuitenkin myös neljäs tärkeä itään virtaava joki, jonka asiat eivät ole yhtä hyvällä tolalla.

Kyseessä on järvilohistaan ja taimenistaan tunnettu Pistojoki, jonka alajuoksulle ovat monet alastusmatkailijat päässeet viime vuosina kokeilemaan välineidensä kestävyyttä.

Tunnettu kuusamolainen vaapunvalmistaja Tauno Kärnä on elänyt lähes koko ikänsä Pistojoen latvavesillä. Hän kertoo olleensa pienestä pitäen siellä isänsä kanssa lohenpyynnissä, sodan aikaan jopa henkensä kaupalla. Isä varmasti tiesi riskit, mutta innokkaan kalamiehen pyyntiveret läikkyivät hänessä turhankin voimakkaina.

Pistojoen järvilohet nousivat aivan Kuusamon kirkonkylän tuntumaan vielä rajan siirryttyä nykyiselle paikalleenkin. Kärnän mukaan nousu kuitenkin päättyi vuoden 1965 paikkeilla. Kuusamolaiset alkoivat epäillä, että naapuri esti kalan vaellusmahdollisuudet jollakin tavalla.

Ironista kyllä Neuvostoliitto ja Suomi solmivat samana vuonna sopimuksen, jossa osapuolet sitoutuivat pitämään rajavesien kalatiet vapaina. Kun Neuvostoliitto romahti, löysivät ”kovan rajan” taakse
tutustumiskäynnille päässeet suomalaiset tutkijat joesta esteverkon noin 10 kilometriä rajasta alavirtaan. Verkosta oli todisteena jopa valokuva Koillissanomissa.

Kuusamon kunnanvaltuutettuna toimiessaan Tauno Kärnä oli kerran mukana virallisella valtuustoretkellä itärajan takana Kiestingissä, jossa tavattiin alueen korkeita virkamiehiä. Aivan tapaamisen viime hetkillä pääsi Kärnä kysymään, että miksi kuulut Kuittijärven taimenet ja järvilohet eivät enää nouse Suomen puolelle. Hän ei saanut koskaan vastausta, sillä herroille oli tullut äkkiä kiire lopettaa vierailu.

PiikstammiTauno Kärnä ei panisi lainkaan pahakseen, jos Pistojoen nousulohi nappaisi Piikstammissa.

Kortesalmen rajavartioston vartiomestari Jukka Määtän mukaan Pistojoessa ei enää ole nousuesteitä, mutta lohen kutualueiden levittyminen jälleen yläjuoksulle saakka vie aikansa. Koska vesistössä ei ole Suomen puoleisille lisääntymisalueille leimautuneita nousukaloja, ne pysähtyvät alempana oleviin syntymäkoskiinsa.

Monilla kuusamolaisilla on kuitenkin vielä tiettyjä epäilyjä kalatien avoimuudesta. Valaistusta asiaan voi tulla, kun Suonperän raja-asema avattiin vihdoin myös turistiliikenteelle. Toisaalta vapaa liikkuminenrajavyöhykkeellä lienee edelleen kiellettyä.

Asiaa selvittämään on perustettava työryhmä, johon kuuluu rajavesikomission lisäksi päättäjiä sekä matkailun ja biotieteiden ammattilaisia kummastakin maasta. Ryhmän tehtävänä olkoon Pistojoen vaelluskalakantojen elinmahdollisuuksien vahvistaminen ja nykyisten lisääntymisalueiden laajentaminen jälleen Suomen puoleisille osille.

Mahdollisten molemminpuolisten epäluulojen poistamiseksi tarvitaan katselmus, jossa rajavesikomissio yhdessä muutaman kuusamolaisen ja venäjänkarjalaisen urheilukalastajan kanssa tutkii koko jokivarren
Muojärvestä alavirtaan niin pitkälle, että vastaan tulee varmoja merkkejä järvilohesta.

Valtioiden kesken voitaneen sopia, että Pistojoen ylimmiltä nykyisiltä kutualueilta kalastetaan emokaloja, joiden mäti haudotetaan esimerkiksi Käylän kalanviljelylaitoksella ja istutetaan pienpoikasina aluksi vaikkapa Muojärven ja Joukomojärven väliseen Piistammiin sekä aivan rajan pinnassa olevaan Multikoskeen. Hyöty olisi varmasti molemminpuolinen joen vaelluspoikasten määrän lisääntyessä.

Nousulohen varovainen kalastus voitaisiin aloittaa kannan elvyttyä. Vaikka verkkokalastus on jo nyt kielletty alueen virtavesissä ja jokisuissa, vaatii hankeen onnistuminen varmasti muutakin kalastuksen säätelyä. Pistojoen järvilohikannan suojelemiseksi myös nykyiset saimaanlohen istutukset vesistöön on todennäköisesti lopetettava.

Onnistuessaan Pistojokihanke olisi tärkeä askel luonnossa lisääntyvän järvilohen palautumisessa Suomen kalastoon.

(Juttu on julkaistu Erän numerossa 13-2006)

PS. Pistojoen järvilohi lienee alun perin Vienanmerestä Kuittijärven kautta noussut tavallinen merilohi, joka sopeutui makeaan veteen sen jälkeen kun merivaellus estyi patoamisen vuoksi. Tällaista sopeutumista on tapahtunut muuallakin. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan Suurille Järville on kotiutettu hyvällä menestyksellä Tyynenmeren lohia.