Antti Aho: SuvantoAntti Ahon teos ”Suvanto” on ryyditetty kartoilla. Ne ovat tekstin keskellä ja lukijan on itse löydettävä tarinoiden kuvaamat reitit.

Kirjana Suvanto on graafi selta olemukseltaan vanhahtava ja aukeamat sisältävät vähän yksityiskohtia. Mutta 28 tarinaa sisältävä teos ei ole tarkoitettukaan kuvakirjaksi, vaan samoilukokemusten kokoomateokseksi, jossa toki on valokuviakin.

Pelkosenniemellä, Kitisen erämaajoen varrella oleva Suvannon kylä säästyi Lapin sodan tuhoilta, ja sen jopa 1700-luvulla valmistetut talot on säilytetty ahkeralla kunnostuksella. Kylä esitellään tarkasti usean kuvan kera ja samalla kerrotaan sen historiasta, henkilöistä ja elämästä. Antti Aho tutustuu kylään etelän variksena, kylästä lähtöisin olevan tuoreen vaimonsa kautta.

Takalan pirtistä alkaa Ahon elämänikäinen rakkaustarina lappilaiseen luontoon ja eränkäyntiin. Hän kertoo rauhalliseen sävyyn tarinoitaan Kitiseltä ja kyläläisistä, vuorosanoja kertyy luonnikkaasti yksittäisten tapaamisten ympärille ja kuvaukset kalastuksesta eivät saaliilla revittele. Tarinat ovat lyhykäisiä, mutta täysiä ja niitä täydentävät upeasti värinsä menettäneet vanhat valokuvat.

Erätarinoita on runsaasti, Saariselkää, Porojärveä, Seivikeniä, Herajärveä sekä Lentuaa ja monia muita. Vähemmän reissanneen lukijan kannalta olisi yhteenvetokartta ollut paikallaan.

Antti Ahon kerronta tuo esille menneiden aikakausien tunnelmat. Silloin Lappiin mentiin junalla tai linja-autolla ja poromiehet kulkivat tunturissa jalan erotukseen. 1960-luvun reissuamisessa oli näin jälkeenpäin katsottuna tietynlainen viattomuuden vire. Asusteet ja varusteet olivat mitä olivat, eikä teltan merkillä ollut väliä, hyvä jos oli edes koko telttaa.

Tarinoinnin lopuksi Aho palaa kotiseudulleen Virroille ja Orivedelle sekä Pelkosenniemelle Suvannon kylään toteamaan, että monet taloista ovat vain lomakäytössä. Kehä on kierretty tyylikkäästi, ja kotimaiseen eräkerrontaperinteeseen on tullut oiva lisä.

Suvanto: Antti Aho, 288 sivua, Hipputeos Oy 2007

Hannu Räisänen