Teelusikan kokoinen Amulette oli 1970- ja 1980-luvuilla nimensä veroinen taikaviehe kaikilla pohjoiseen suuntautuneilla kalaretkillämme.

Ensikosketukseni Amuletteen tapahtui kesällä 1976, kun kalastimme Ruijan ylängöllä.

Olin juuri päässyt armeijasta, jonka kävin vasta 1975­–1976 opiskelun takia saatujen monien lykkäysvuosien jälkeen.

Vaelsimme Kautokeinon ja Karasjoen välille rakenteilla olevalta maantieltä etelään aina Karasjoen latvoille asti.

Kun pidimme vaellustaukoa Galbbajoen varrella, yhytimme suvannossa rauhallisesti muljahtelevat kookkaat kalat.

Paikka suorastaan kuhisi suuria siikoja. Suvannon lisäksi niitä uiskenteli kaikessa rauhassa virrassa aivan nenämme edessä. Kookkaimmat kalat olivat vähintään 70-senttisiä!

Aloimme vimmatun kalastuksen, jota jatkui yömyöhään.

Pian selvisi, että vähäiset lusikkamme ja lippamme eivät siioille kelvanneet. Kalat väistivät kaikkia Aglia- ja Droppen-lippojamme.

Puolikiloiset ahvenet ja monikiloiset hauet sen sijaan iskivät kaikkeen mikä liikkui.

Koska siiat näyttivät napsivan jotakin myös veden pinnalta, aloimme tarjota niille mukanamme olevia perhoja heittokohojen avulla.

Tärppejä tuli lähes joka heitolla, mutta ainoatakaan kalaa emme saaneet rannalle asti. Siikajättiläiset olivat liian kova pala taitamattomille kalastajille, joilla ei ollut mukana edes haavia.

Koska oli jo myöhä, pystytimme teltat ja jäimme suvannolle yöksi.

Aamulla herätessäni erotin joen heikon solinan joukosta maiskahduksia. Kun kurkistin ulos, näin kymmenien siikojen särpivän pinnasta hyönteisiä, joita virta toi suvantoon.

Kaloja oli tiheässä kuin kirjolohia kasvatusaltaassa.

Työvoitto pienellä lusikalla

Pettymykseksemme siiat eivät huolineet enää perhojamme, jotka eivät muistuttaneet tarpeeksi virran mukanaan tuomia hentoja läpikuultavia päiväkorentoja.

Hulluudenpuuskassa sidoin silloin itse elämäni ensimmäisen ”perhon” kiinnittämällä maasta löytämäni vaaleanharmaan höyhenen ompelurihmalla pienen ongenkoukun ympärille.

Solmin luomuksen suoraan virvelisiiman jatkeeksi ja laskin sen varovasti veden pinnalle rantapenkan juuressa pyörivien siikojen eteen. Silloin suuri siika nousi kohti perhoani ja imaisi sen suuhunsa.

Nostin vapaa turhan rivakasti ja ehdin tuntea siinä voimakasta jytinää vain parin sekunnin ajan ennen kuin kala irtosi.

Piina toistui kerrasta toiseen. Yritin maltilla maanitellen tai voimalla viskaten, joka ikinen kala irtosi koukusta ennen rantaa.

Amulettella saatu työvoittosiika Galbbajoella 1976. Halpiskameralla otettu utuinen kuva, utuinen muisto.

Päätimme jatkaa vaellusta. Kun toiset vielä viimeistelivät pakkauksiaan, vaihdoin siimaani pienen Amulette-lusikan, jonka olin saanut lainaksi appiukoltani Heikiltä, ja heitin sen kohti suvannossa tuikkivia kaloja.

Kuin työvoittona nappasi siihen reilun puolikiloinen siika. Sinänsä komea siika oli varmaan parven pienin kala!

Vaimoni otti silloin minusta kaikkien aikojen ensimmäisen saaliskuvan eli pönön. Halpiskameralla otetussa sumeassa kuvassa siika näyttää pyörähtäneen selkä kohti katsojaa.

Amulette antoi samalla reissulla monta nättiä taimenta retkemme määränpäässä Karasjoella ja sen sivupuroilla.

Palattuamme takaisin kotimaisemmin ostin itselleni muutaman Amuletten, joista on tänäkin päivänä jäljellä värit S ja Z.

Amulette-lusikat nousivat vuosien mittaan arvostuksessani lähes talismaanin asemaan, kun onnistuin saamaan niillä monta kertaa kaloja paikoista, joissa muut vieheet haroivat tyhjää.

Parhaimmillaan ne olivat matalissa koskissa, joissa vesi vilisti pyöreiksi hioutuneiden kivien yli ja missä taimenet ja raudut piileksivät kivien koloissa.

Omaa fisuaalista silmääni hiveli myös lusikan kuppipuolen oranssi reunus.

Amuletteni viettävät hyvin ansaittuja eläkepäiviään kunniapaikalla muistorikkaimpien vieheitteni kokoelmassa.

Jukka ja kesällä 1978 Amulettella Finnmarkin Masijoelta saatu rautu. Taustalla olevan maantiesilta tuhoutui myöhemmin kevättulvassa.

Abu Amuletten historiaa

Amulettea valmistettiin vuosina 1957–1976 kaikkiaan kahdeksana värinä (S, G, K, Z, Cr, S/G, S/K ja  Pm).

Uistinta valmistettiin vain seitsemän gramman painoisena.

Sisäpuolen reunaa kiertävä oranssi rengas tuli tutuksi myös Salar-lusikoissa, jotka ovat periaatteessa Amuletten pidennettyjä versioita.

Amulette ei liene ollut ihan jokaisen uistinkalastajan suosikki, koska sen valmistus lopetettiin. Sen korvaajana Abun laajassa viehevalikoimassa jatkoi ja jatkaa tänäkin päivänä Lill-Öringen, johon en ole itse pieteettisyistä juuri kajonnut.

Minulle vain Amulette on se ainoa ja oikea Abun pikkulusikka.

Lähteet: www.realsreels.com ja Nyt Nappaa -luettelot.

3. luukun arvontapalkinto: CamelBak Chute 1 l Sage

  • Uudenlainen juomapullo, joka mahdollistaa veden nauttimisen nopeasti ja siististi, olit sitten työpöydän ääressä tai liikkumassa kaupungilla tai luonnossa.
  • Korkki on helppo avata ja se lukittuu kiinni pullon kanteen pois tieltä, jolloin täyttäminen on nopeaa, siistiä ja käytännöllistä.
  • Juoma-aukon kulma, mitoitus ja muotoilu tarjoaa suuren veden virtaaman, joten juotavaa saa kerralla riittävästi.
  • Materiaali iskunkestävää, BPA-vapaata Tritania.
  • Universal -kierre! Korkki sopii moniin muihinkin pulloihin ja pullon kierteeseen sopivat useimmat vedenpuhdistajat.
  • Tilavuus 1 l
  • Paino 172 g.
  • Mitat 25,4 x 8,89 cm.
  • 10 vuoden materiaali- ja valmistusvirhetakuu.
  • Suositushinta 24,90 €

Osallistu arvontaan!

Täyttämällä tiedot osallistut päiväpalkinnon arvontaan. Joulukalenterivoittajien nimet julkaistaan tällä sivustolla myöhemmin.
  • Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.