Mikkeliläinen Norolan-vieheiden isä Jyrki Kasanen lupasi viedä minut haukipilkille, kohteena Iso-Surnuksi kutsuttu pikkujärvi Mikkelin keskustasta viitisen kilometriä etelään.
Seuraksemme lähtee myös Perza-vieheistään tunnettu Jarno Viljakainen.
Järven erikoinen nimi lennättää ajatuksen Vätsärin erämaa-alueella lymyävälle, kalastajapiireissä huomattavasti tunnetummalle Surnujärvelle.
Nimien samankaltaisuuden lisäksi mitään muuta yhteistä näillä kahdella ei sitten lienekään kuin että molemmissa on vettä ja kaloja.
Valtatien 13 itäpuolelle jäävä Iso-Surnu on rehevä ja matala allas, kärsinyt aikain saatossa happikadoistakin.
Rantoja reunustaa lähes kauttaaltaan vyöhyke järviruo’oiksi kutsuttuja talventörröttäjiä, joiden seuraan lyöttäytyvät kesällä ulpukat ja muut vesiheinät. Ilmeisiä hauen viihtymisen elementtejä riittää.
Oppaani vakuuttavat, että luupää on Surnussa erinomaisen runsaslukuinen ja kohtuullisen kokoinenkin.
Pilkkiin haksahtavien keskipainoksi Kasanen veikkaa noin puoltatoista kiloa, eivätkä viisikiloisetkaan ylitä uutiskynnystä. ”Varma” paikka saada edes jotain.
Jari Tuiskusen kalapaikkajuttu ”Pilkkihauki iskee” on Erän numerossa 3/2023 (juttu avautuu tilaajatunnuksilla).
