Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta on rakennettu maa- ja metsätalousministeriössä kuin kuuluisaa Iisakinkirkkoa. Valmistelut aloitettiin ministeriössä jo vuonna 2010 ja ensimmäisen kerran lakia tarjottiin eduskunnalle syksyllä 2018.
Eduskunnan ja ministerien vaihtumisen jälkeen esitys raukesi, mutta uusi lakiesitys rakennettiin vanhan pohjalta ja nykyinen eduskunta sai sen eteensä viime syyskuussa.
Matkan varrella eläinsuojelulain nimi vaihtui eläinten hyvinvointilaiksi, ja aikataulun mukaan se korvaa vanhan lain- ja asetuksen 1. tammikuuta 2024. Muita lakeja koskevat muutokset tulevat todennäköisesti voimaan täsmälleen samaan aikaan.
Hyvinvointilaissa on pyritty ottamaan huomioon eläinten hyvinvointitieteen viimeaikainen kehitys.
Uusi hyvinvointilaki ei rajoitu vain maataloudesta tuttuihin eläimiin, kuten lehmiin tai sikoihin, vaan lain perusteella muuttuvat muun muassa kalastus- ja metsästyslait sekä rikoslaki.
Ei elävänä jäälle
Merkittävin hyvinvointilain aiheuttama muutos koskee kalastuslain pykälää 58, jolla määrätään kalojen vapauttamisesta.
Uuden lain mukaan ”takaisin veteen laskettavaa kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varoen. Jos takaisin veteen laskettava kala on selvästi vahingoittunut, kala on lopetettava ennen kuin se lasketaan takaisin veteen.”
Kalastuslain pykälää 58 on myös kasvatettu uudella kohdalla ”a”. Pykälässä 58 a säädetään kalojen ja rapujen lopettamisesta. Tässä pykälän alku sanatarkasti:
”Saaliiksi otettava tai syöttinä käytettävä kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. ”
Lain perusteluissa lausetta avataan vähän enemmän. Kalan lopettaminen mahdollisimman nopeasti tarkoittaa, että sille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Kalaa ei saisi esimerkiksi jättää elävänä jäälle tai muuten vedettömään säilytykseen.
Uuden kalastuslain mukaan ”kala on tainnutettava, jos lopettamiseen käytetään menetelmää, joka ei johda välittömästi kalan kuolemaan.”
Tainnutusmenetelmän pitää olla sellainen, että kalan tajuttomuus säilyy sen kuolemaan saakka ja kuolema on varmistettava ennen kalan mahdollista jatkokäsittelyä.
Myös rapu on lopetettava menetelmällä, joka aiheuttaa sen kuoleman mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Lain valmisteluissa on todettu, että ravut tulisi keittämällä lopetettaessa laskea kiehuvaan veteen ja veden tulisi pysyä kiehuvana koko sen ajan, kun rapuja lisätään veteen ja keitetään.
”Tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi rapuja ei tulisi lisätä kattilaan niin nopeasti tai niin paljon, että veden lämpötila laskee alle kiehumispisteen. Muita rapujen lopetukseen soveltuvia menetelmiä tai tekniikoita olisi esimerkiksi äyriäisten lopetukseen kehitetty sähköinen lopetusväline.”
Olosuhteet ja suuri saalismäärä
Ja sitten tulee muutamia lievennyksiä ehdottomiin määräyksiin.
”Kalaa tai rapua ei tarvitse saaliiksi ottamisen jälkeen välittömästi lopettaa, jos olosuhteet vaikeuttavat lopetusta, tai jos saalista säilytetään sumpussa taikka muussa vastaavassa kalojen tai rapujen säilyttämiseen soveltuvassa laitteessa tai tilassa.”
Ei kannata kuitenkaan vielä hurrata, sillä lain perusteluissa tarkennetaan olosuhteita. Niillä tarkoitetaan esimerkiksi kovaa tuulta, merenkäyntiä tai muita vaativia sääilmiöitä pyydysten kokemisen yhteydessä, jolloin on ensin siirryttävä suojaisemmalle vesialueelle, satamaan tai maihin.
Lopetusvelvollisuus ei koske lain mukaan myöskään kerralla saatavaa suurta saalismäärää.
Kilpapilkkijöitä ei ilmeisesti lasketa tähän sakkiin tai muitakaan saalista suokuokalla vetäviä vapakalastajia. Suuria saalismääriä voidaan lain perusteluiden mukaan saada esimerkiksi trooli-, nuotta- ja rysäkalastuksessa.
Esimerkkinä mainitaan myös muikun kuoreen, silakan tai kilohailin verkkokalastus tai katiskakalastus.
Tarkempia säännöksiä kalojen ja rapujen lopetuksessa käytettävistä lopetusmenetelmistä ja -tekniikoista sekä suurista saalismääristä voi jatkossa tulla myös valtioneuvoston asetuksella.
Eläviä kaloja vai ei?
Suomi ei ole ihan ensimmäisten länsimaiden joukossa lopettamassa elävien täkykalojen käyttöä kalastuksessa.
Elävien täkykalojen käyttö on kokonaan kielletty muun muassa Skotlannissa, Irlannissa (sisävesissä), Norjassa, Saksassa, Itävallassa (kielletty useimmissa osavaltioissa) ja Sveitsissä.
Englannissa täkykalojen käytöstä on annettu paikallisia kieltoja, ja vastaavia kieltoja on myös Tanskassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
