Urho Kekkosen kansallispuisto perustettiin Inarin, Sodankylän ja Savukosken kuntien alueelle vuonna 1983.

Urho Kekkosen kansallispuiston ensisijainen tavoite oli ja on pohjoisen luonnon suojelu. 1960-luvulla nykyisen kansallispuiston alueen etelä- ja lounaispuolelle rakennettiin Lokan ja Porttipahdan tekojärvet, jotka muuttivat pysyvästi alueen alkuperäistä luontoa ja loivat paineita luonnonsuojelulle.

Kansallispuiston perustaminen sinetöi paineet.

– Luonnonsuojelualueella luonto halutaan pitää suurimmaksi osaksi alkuperäisessä tilassa. Metsää ei kaadeta, ja retkeilijöitä ohjataan tietyille aluille kansallispuiston sisällä, jotta eniten suojelua vaativa luonto ei rasitu, sanoo Pirjo Seurujärvi, Urho Kekkosen kansallispuiston virkistyskäyttöpäällikkö Metsähallituksen Luontopalveluista.

– Ilman kansallispuistoa alueen luonto ei olisi säilynyt samalla tavalla tuleville sukupolville.

Pitkä retkeilyhistoria

Urho Kekkosen kansallispuistolla on pitkä retkeilyhistoria. Ennen kansallispuiston nimeämistä aluetta kutsuttiin nimellä Koilliskaira ja se tunnettiin myös pelkkänä Saariselkänä.

Retkeilijät liikkuivat aktiivisesti alueella jo 1960-luvulla, mutta alueella liikkui retkeilijöitä myös 1950-luvulla.

Erä-lehden vastaava tuottaja teki ensimmäisen visiitin alueelle 1970-luvun lopulla. Kymmenen päivää kestäneen syysretken aikana Saariselältä Raja-Jooseppiin vastaan ei tullut monta kulkijaa ja matkalla joutui myös suunnistamaan, koska ihan kaikkea ei oltu viitoitettu.

Kansallispuiston kulttuurihistoriaan kuuluu leimallisesti Suomen kahdeksas presidentti, Urho Kaleva Kekkonen.

– Tällä hetkellä kansallispuiston kehitystä leimaavat kuitenkin monipuolisemmat liikkumisvälineet kuin Kekkosen tavaramerkkinä tunnetut vaellussukset. Alueesta on tullut myös maastopyöräilijöille suosittu kohde, Seurujärvi kertoo.

Uudet retkeilysukupolvet ovat löytäneet kansallispuiston, alue houkuttelee myös nuoria, aktiiviliikkujia ja lapsiperheitä.

– Kansallispuiston laajoista erämaista löytää ajatuksilleen tilaa ihan varmasti, vaikka uudet sukupolvet ovatkin viimeisten vuosien aikana löytäneet myös vieraaksi tänne. Aiemmin kansallispuisto houkutteli lähinnä hiihtäjiä talvella, nyt myös sulan maan kausi on suosittua matkailuaikaa, Seurujärvi sanoo.

Laajojen kairojen ja puuttomien paljakoiden kansallispuistosta on tavattu 130 lintulajia, joista osa on uhanalaisia. Puiston näkyvin nisäkäs on poro. Poronhoito on ollut alueen elannon selkäranka vuosisatoja. Itärajalla kansallispuistoa sijaitsee myös maailmankuulu Korvatunturi.

Viime vuonna Urho Kekkosen kansallispuistossa oli 405 300 käyntiä.

Runsaasti tapahtumia

Urho Kekkosen kansallispuisto juhlii tasavuosia runsaalla tapahtumatarjonnalla. Luontopalvelut järjestää kansallispuistossa neljäkymmentä tapahtumaa.

Juhlavuoden tapahtumat alkavat hiihtolomaviikoista, jolloin ohjelmaa on erityisesti lapsiperheille. Myös Lapin luonnon tämänhetkistä tilaa tuodaan esiin.

Kaikki varmistuneet tapahtumat löytyvät Luontoon.fi- sivustolta.  Sivuja päivitetään aina, kun uusia tapahtumia vahvistuu.

 

Kolme vinkkiä Kekkoseen!

Lapsiperheet: Kiilopään Vasapolku. Kävelypolku, jonka opastetauluissa Urho Kekkosen kansallispuiston oma menninkäinen Ukselmapään Elska kertoo vinkkejä luonnon kokemiseen ja tarkkailuun kaikilla aisteilla.

Aktiiviliikkujat: Kipua lumikengillä Pikku-Tankavaaran huipulle. Kuukkelipolku kulkee Tankavaaran kuusikon kautta Pikku-Tankavaaran huipulle, josta kirkkaalla säällä avautuu upeat näkymät Sompion luonnonpuiston Nattastuntureille sekä UK-puiston tunturialueelle.

Kokeneet UK-puiston kävijät: Joko olet tutustunut UK-kansallispuiston uusimpiin tupiin? Tee päivä- tai yöretki Rautulammelle, mistä löytyvät modernit päivä-, autio- ja varaustupa. Sisällytä vaellukseen Suomun Villen vuokratupa, joka sijaitsee Suomujoen rannalla upean männikön suojissa.