Talvi on alkanut, pitkä kylmä pimeys. Moni meistä haikailee kaamoksen keskeltä ainakin toviksi kauas pois, valoon ja lämpöön.

Minun talviohjelmaani on kuulunut keikka Keski-Amerikkaan jo vuodesta 2015 alkaen. Tuorein reissumme on järjestyksessään kahdeksas, ja mikäli kaikki menee suunnitellusti, olen tämän jutun ilmestyessä kalassa Costa Rican Puntarenasissa.

Kalastus onkin aina ollut Nicaraguassa asuvan Petri Jaakkolan järjestämien matkojen pääteemana, luontoa ja kulttuuriakaan unohtamatta.

Reissun alkupuoliskolla kalastamme pari päivää Costa Ricassa Tyynellämerellä, josta sitten matkustamme maanteitse + jokiveneellä Nicaraguaan ja vietämme lopun ajasta tarponin pyynnin parissa.

Rio San Juan on iso, sameavetinen virta, joka kätkee pintansa alle monenlaista elämää.

Jättitarponit tähtäimessä

Rio San Juan on suuresta Nicaraguajärvestä lähtevä ja Karibianmereen vajaa 200 kilometriä myöhemmin laskeva joki, joka tarjoaa mainiot mahdollisuudet järkälemäisen tarponin koukuttamiselle.

Kalastus tapahtuu vetouistelemalla kukin asiakas yhtä vapaa kädessään pitäen. Vieheenä käytetään pääasiassa Rapala Super Shad Rapia, joka kytketään vahvan kuitusiiman jatkeeksi vähintään millin paksuista fluorihiiliperuketta käyttäen.

Kun kala sitten räväyttää kiinni, voi varautua ainakin tunnin mutta usein kahdenkin mittaiseen kamppailuun. Tarponien keskikoko kalastusalueella on nimittäin hulppeat 70 kiloa suurimpien painaessa yli sata kiloa. Pienimmät saamamme ovat olleet noin 35-kiloisia.

Täällä kalat pyritään aina pyynnin jälkeen vapauttamaan, mutta pahasti vahingoittuneet voidaan ottaa ruoaksi. Tarponikin on ihan kelvollista syötävää, kuten olemme saaneet sitä kalastusoppaittemme kotona toisinaan maistella.

Kurkkaa linkin taakse ja katso miltä kalastus Rio San Juanilla näyttää (video kuvattiin edellisellä reissulla).

Ison kalan kesyttäminen on tiimityötä.

Suurimman ja pienimmän yhteispaino

Nyt olemme tarponijahdissa täydellä 13 hengen miehityksellä.

Käytössämme on kolme paikallisten kalastusoppaitten kuljettamaa jokivenettä, joissa kussakin neljä kalastajaa yrittää houkutella kaloja siiman jatkeeksi. Aikaa pyynnille on kolme ja puoli päivää.

Tässä kisassa arvuuttelemme, kuinka paljon painavat yhteensä suurin ja pienin saamamme tarponi? Paino pyöristetään lähimpään viiteen kiloon.

Vapautettavien tarponien koko perustuu aina oppaitten antamaan arvioon ja kala lasketaan saaduksi silloin, kun opas saa otteen perukkeesta.

Jos siis ahti on suunnilleen normaalianteliaalla tuulella, voi suurin tarponimme painaa esimerkiksi 90 ja pienin 50 kiloa. Oikeaksi kisavastaukseksi tulisi siis 140 kiloa. Tai voi käydä niinkin, ettei ”pieniä” saada ollenkaan, kuten toisinaan tapahtuu.

Mikäli matkamme sattuu oikein kehnoon saumaan, jolloin esimerkiksi joen vesi on tulvassa ja kuljettaa runsaasti roskia mukanaan, voi ylipäätänsä kahden kalan saaminen tehdä tiukkaa.

Toisaalta ihan tyhjää ei ole noissa maisemissa vielä koskaan tarvinnut pyytää, toivottavasti ei tälläkään kerralla.

Hiukan kysymysmerkkejä herättää reissumme tämän kertainen ajankohta joulukuussa, kun aiemmin olemme olleet siellä aina tammi-helmikuussa.

Uutta ajankohtaa kokeilemme, koska kalastusoppaidemme mukaan joulukuu on ollut viime vuosina tammikuuta parempi. Mikäli tämä pitää paikkansa, nollariski lienee tavallistakin pienempi.

Tämä palkinto lähtee onnekkaimmalle arvaajalle.

Pari pakettia palkintoja

Kaikkien kesken arvottava palkinto sisältää mielenkiintoisia ottivieheitä.

Paras arvaaja saa tuttuun tapaan viehetusinan, johon paketoimme tällä kerralla Rapalaa, Stormia, Kuusamoa, Sebileä, Noebyä, Mottia, Mutkaa ja Koijaria.

Jos oikeita tai lähimmäs oikeita vastauksia on useampia, voittaja arvotaan niiden joukosta.

Toiseksi palkinnoksi pakkaamme neljä viehettä, jotka arvotaan kaikkien vastauksensa lähettäneiden kesken. Kovan nelikon näet oheisesta kuvasta.

Arvauksia otamme vastaan torstain 15.12. loppuun saakka. Onnea peliin!