Kanadan kansallinen julkisen palvelun televisio- ja radioyhtiö CBC julkaisi verkkosivuillaan elokuussa artikkelin tutkimuksesta, joka liittyi mustajalkaiseen puutiaiseen (Ixodes scapularis, deer tick).

CBC siteerasi uutisessaan Scientific Reportsin julkaisemaa tutkimusta ”Balsam fir needles and their essential oil kill overwintering ticks (Ixodes scapularis) at cold temperatures”, jonka voi suomentaa suurin piirtein näin: ”Palsamipihdan neulaset ja niiden eteeriset öljyt tappavat talvehtivia puutiaisia kylmissä lämpötiloissa”.

Tutkimuksen mukaan puutiaisille kävi huonosti, kun ne altistettiin palsamipihdan neulasten öljyille, jotka osoittautuivat puutiaisille käytännössä myrkyksi. Lähes kaikki puutiaiset kuolivat talviolosuhteita jäljittelevissä kokeissa.

Dalhousien yliopistossa Halifaxissa tehdyssä tutkimuksessa selvisi myös, että tammen tai vaahteranlahtien seassa talvehtineista puutiaisista 60-80 prosenttia säilyi hengissä.

Palsamipihta kasvaa harvinaisena viljelykarkulaisena myös muutamissa paikoissa Etelä- ja Itä-Suomessa, joten avaako kanadalaisten tutkimus uusia mahdollisuuksia punkkien torjuntaan myös Suomessa?

Puutiaistutkija, tutkijatohtori Jani Sormunen pitää talven tutkimista puutiaisten torjunnan kannalta mielenkiintoisena ajatuksena. Hänen mielestään torjuntaan pitäisi yleisestikin panostaa Suomessa enemmän, sillä puutiaiset ja borrelioosi ovat täällä jo ongelma.

– Puhtaasti rahan puolesta voisikin miettiä, että miten monta tautitapausta pitäisi saada estettyä, jotta hoidoissa säästetyllä rahalla voitaisiin tukea vuosi puutiaisten hallintakeinojen tutkimusta.

Talvi stressaa puutiaisia

Sormusen mielestä kanadalaisten talvinen näkökulma puutiaisten torjuntaan saattaisi toimia Suomessakin, jos vain käsittely saadaan tehtyä heti, kun tulee kylmä eli ennen lumien tuloa.

– Muutenkin stressaava aika saattaa altistaa puutiaisia erilaisille torjunta-aineille ja/tai mikrobeille.

Kanadalaisten tutkimuksesta puuttui Sormusen mukaan niin sanottu käsittelykontrolli. Testistä puuttui osio, jossa puutiaisten talvipesään lisätään jotain muuta kuin öljyä tai sen vaikuttavaa ainesosaa.

– Esimerkiksi pelkän veden lisääminen ruiskepullolla nollan asteen tuntumassa tai alle olevaan putkeen voi jo vaikuttaa puutiaisten selviämiseen. Vesipisarat muodostavat jäätymiskeskuksia ja voivat saada aikaan jäätymisen puutiaisissa, jotka normaalisti selviävät hyvin jopa neljä päivää -10 asteessa.

Teoriassa on siis mahdollista, että vastaava efekti syntyisi millä tahansa muullakin öljyllä tai aineella kuin palsamipihdan eteerisillä öljyillä.

– Suomestakin löytyvien kasvien eteerisillä öljyillä on havaittu ainakin puutiaisia karkottavia ominaisuuksia, mutta pitäisi tutkia tarkemmin, mitkä – jos mitkään – näistä voisivat tappaa talvehtivia puutiaisia.

Punkkien välttelemiä kasveja Suomessa ovat Sormusen mukaan kielot, suopursut, suomyrtit ja koiruoho.

Jos tutkimuksiin ryhdyttäisiin myös meillä, niissä pitäisi noudattaa tiettyä varovaisuutta ja selvittää, miten aineet vaikuttavat muihin talvehtiviin niveljalkaisiin.

– Ne tuskin vaikuttavat pelkästään puutiaisiin. Pahimmassa tapauksessa vaikutukset voivat olla sellaisia, että yhtä hyvin maastoon olisi voinut ruiskuttaa hyönteismyrkkyä.

Palsamipihta näyttää suomalaiselta kuuselta, joten ei ihme, että sitä viljellään Yhdysvalloissa joulukuuseksi. Kuva on Pennsylvaniasta, jonka kansalliskukka on nimetty Pietari Kalmin mukaan.

Palsamipihta ja muita Kalmin jälkeläisiä

Palsamipihta (Abies balsamea) on mäntykasvien heimoon ja pihtojen sukuun kuuluva havupuu, joka kasvaa tuoreissa, keski- ja runsasravinteisissa metsissä sekä rehevissä, ohutturpeisissa korvissa (toim. huom: korpi, ei korva).

Laji on pohjoisamerikkalaisista pihdoista laajimmalle levinnyt kasvi ja se risteytyy helposti siperianpihdan kanssa.

Suomeen palsamipihta ”levisi” Amerikasta vuonna 1751, kun 35-vuotias suomalainen kasvitieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi Pehr (Pietari) Kalm toi ensimmäiset yksilöt maahan. Kalmista tuli myöhemmin Turun akatemian ensimmäinen talousopin professori ja akatemian rehtori.

Kalm keräsi tutkimusmatkoillaan monia muitakin kasveja, joista kaikki eivät selvinneet Suomen talvesta. Kalmin jälkeläisiä ovat myös aitaorapihlaja, villiviini ja tuoksuvatukka, joita viljellään Suomessa edelleen yleisesti.

Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Yli 400 kasvinäytettä on Uppsalassa, Ruotsin kuningatar Loviisa Ulriikalle (1720-1782) lahjoitetussa kokoelmassa.

Pietari Kalmin mukaan nimetty vuorilaakeri (Kalmia latifolia) on Pennsylvanian ja Connecticutin kansalliskukka.

Kuva: Nicholas A. Tonelli from Northeast Pennsylvania, USA, CC BY 2.0, via Wikimedia Commons

Lue myös