Ensimmäisiä virveliheittojani joskus 1960-luvun lopulla viskellessäni eli kalastajapiireissä käsitys, että kuhaa pyydetään parhaiten lämpiminä kesäiltoina, soutuvenettä lempeillä laineilla verkkaisesti airoilla nitkutellen.

Jos silloin olisi joku kysynyt kuhajahtiin lokakuisena pakkasaamuna, olisin pitänyt kysyjää, jos nyt en umpihulluna niin ainakin kalastuksesta mitään tietämättömänä.

Kulunut puoli vuosisataa on sivistänyt paljon niin minua kuin kalastajakuntaa ylipäätään.

Nykyisin kuhaa saadaan vapavälineillä läpi vuoden, onpa monilla vesillä paras pyyntisesonki siirtynyt heinäkuisista helleilloista jonnekin ihan muualle, vaikkapa lokakuulle.

Kohteina kuha ja ahven

Kulovesi tunnetaan pirkanmaalaisittain mainiona kalavetenä, jossa kuha ja ahven ovat pääpyyntikohteita.

Nokianvirran alapuolelta alkava ja Sastamalan vuolteiden jälkeen Rautavedeksi muuttuva järvi on Kokemäenjoen yläosaan liittyvän ketjun ylin allas, kaunis ja moni-ilmeinen.

En silti elättele erityisiä saalistoiveita ajellessani puolipimeässä kohti Sastamalaa ja Kulovettä. On lokakuun 2021 aamu, ja ensilumi makaa jo maassa monin paikoin.

Järin toiveikkaalta ei vuosikymmeniä Kulo-Rautavettä tahkonnut kalastusopas Mikko Ollilakaan vaikuta, kun tapaamme lähtöpaikalla Sastamalan keskiaikaisen kirkon vierellä.

Reissun kuningasajatuksena on päästä tutustumaan Kuloveden kuhiin veneestä, sillä aiemmin olen narrannut niitä lähinnä vain jäältä. Oletamme, että tähän vuodenaikaan kuhia alkaisi jo löytyä talvehtimissyvänteistään, jotka pilkkipaikoillani ulottuvat noin 10–13 metriä pinnan alle.

”Varsinkin kylmän veden kalastus vaatii kelaamisessa kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, jotka aloittelijoilta yleensä puuttuvat. Jos viehe kulkee vauhdilla jossain välivedessä, saalis jää olemattomaksi”.

Jari Tuiskusen kalapaikkajuttu ”Koleaa kuhaa Kulovedeltä” on Erän numerossa 11/2022. Mukana myös ottiviehevinkki! (juttu avautuu tilaajatunnuksella)