Erän numerossa 10/2022 käsitellään hirvieläinten jättösarvia. Jutussa keskitytään lähinnä siihen, miten jättösarvia kannattaa käsitellä, milloin niitä on hyvä etsiä ja mitä niistä voi tehdä.

Jutussa kerrotaan myös metsästyslain pykälästä 83 a, jonka otsikkona on ”Poikkeukset kuolleen riistaeläimen omistusoikeuteen”.

Pykälässä kerrotaan muun muassa, että jos merialueella tavataan kalanpyydyksestä kuollut halli tai itämeren norppa, se kuuluu pyydyksen omistajalle.

Kolaripaikan riistanhoitoyhdistys puolestaan saa pykälän perusteella oikeuden kolarissa kuolleeseen tai liikenneonnettomuuden takia lopetettuun villisikaan tai hirvieläimeen.

Suomalaisia hirvieläimiä ovat Luonnontieteellisen keskusmuseon luettelossa hirvi, metsäpeura, metsäkauris, valkohäntäkauris eli valkohäntäpeura ja täpläkauris eli kuusipeura.

Poro on Luomuksen määritelmän mukaan puoliksi kesytetty peura, mutta sen kantamuoto on toinen peuran alalaji, tunturipeura.

Metsästyslain pykälässä mainitaan jostain syystä hirvieläimistä erikseen metsäkauris. Jättösarvet laki kuittaa neljällä sanalla: Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälleen.

Metsäkauris kuuluu hirvieläimiin ja myös sen jättösarvia saa metsästyslain mukaan ottaa talteen.

Sarvet kansallispuistossa

Miten pitkälle metsästyslain lonkerot yltävät?

Maalais- ja kaupunkilaisjärjellä ajateltuna esimerkiksi luonnonpuistossa vastaan tulevat sarvet on syytä jättää löytöpaikalle, sillä luonnonpuistot on perustettu tieteellisiin tarkoituksiin ja ne palvelevat tutkimusta ja opetusta.

Luonnonpuistot pidetään luonnontilaisina vertailualoina luonnon oman muutoksen tutkimista varten. Ja sarvet kuuluvat siihen luontoon.

Kansallispuistot ovat myös luonnonsuojelualueita, joiden ensisijainen tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuutta, mutta ne tarjoavat ihmisille myös virkistyspalveluita. Jättösarvien suhteen kansallispuistot ovat eräällä tavalla hieman harmaampaa aluetta.

Ympäristöministeriön luontoympäristöosaston erityisasiantuntijan Ilona Latsan mukaan kansallispuistojen järjestyssäännöissä ei ole tyypillisesti mainittu erikseen jättösarvia.

– Kansallispuistojen rauhoitussäännöksissäkään ei ole jättösarvien ottamista suoraan kielletty, vaikka muita keräämistä koskevia kieltoja kyllä on.

Uudemmissa, vuoden 1996 jälkeen perustetuissa kansallispuistoissa kiellot perustuvat suoraan luonnonsuojelulain pykälään 13. Järjestyssäännöissä kielletään yleensä sienten, puiden, pensaiden tai muiden kasvien tai niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen.

Kiellettyä kansallispuistoissa on myös luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen.

– Vanhempien kansallispuistojen rauhoitussäännökset on annettu erillisissä asetuksissa, jotka sisältävät hyvin samansuuntaiset kirjaukset, Latsa viestittää.

Hirvi pudottaa sarvensa kiima-ajan jälkeen. Vanhempia hirviä alkaa löytyä nupopäinä jo ennen joulua ja nuorimmilta sarvet lähtevät vasta helmikuussa.

Koli kieltää keräämisen

Suomessa on 41 kansallispuistoa ja 19 luonnonpuistoa, jotka ovat pääosin yleisöltä suljettuja. Avoimia tai avoimempia luonnonpuistoja ovat esimerkiksi Kevo, Karkali, Malla ja Sompio. Kansalaiset voivat niissä liikkua, mutta vain merkittyjä reittejä pitkin.

Koska tieto yleensä lisää tuskaa, tutkimme varmuuden vuoksi kaikki Suomen kansallispuistojen järjestyssäännöt ja etsimme niistä merkkejä jättösarvista.

Selasimme myös pistokokeena läpi muutamien luonnonpuistojen säännöt sekä kaikki valtion retkeilyalueita koskevat määräykset.

Yhdestäkään järjestyssäännöstä tai muusta määräyksestä ei löytynyt merkkiäkään sarvista. Ainoan – loistavan? – poikkeuksen linjaan muodostaa Kolin kansallispuisto, joka perustettiin maahan asetuksella vuonna 1991.

Aluetta hallinnoi vuosien 1924-2008 välisenä aikana Metsäntutkimuslaitos. Metsähallituksen alaisuudessa puisto on ollut vuodesta 2008.

Järjestyssännön Kolille teki Metsäntutkimuslaitos. Määräyksessä tai päätöksessä on päivämäärä 18. marraskuuta 1996 ja kohderyhmänä ovat Kolin kansallispuiston kävijät ja käyttäjät.

Järjestyssäännön mukaan Kolin kansallispuisto on ”perustettu edustavan pohjoiskarjalaisen vaara-alueen, vanhojen metsien ja niiden eliöstön sekä Kolin kansalllismaiseman keskeisen osan suojelemiseksi, kaskitalouden luomien maisemien ja kasviyhdyskuntien ylläpitämiseksi sekä tutkimusta, ympäristövalistusta ja luonnonharrastuksen edistämistä varten.”

Kolin yleisten säännöksien mukaan metsästys ja muu eläinten tappaminen, pyydystäminen ja hätyyttäminen sekä pesien häirintä ja hävittäminen, kuolleen eläimen jäänteiden, jättösarvien tms. ottaminen on kielletty.

Säännöistä on mahdollista poiketa, mutta vain Metsäntutkimuslaitoksen luvalla. Tosin nykyisin lupa pitäisi tulla Metsähallitukselta, koska se on hallinnut Kolia neljätoista vuotta ja Metsäntutkimuslaitoskin sulautui osaksi Luonnonvarakeskusta vuonna 2015.

Painopiste luonnontilaisuudessa

Kolin kansallispuiston johtajana aikoinaan toiminut Lasse Lovén vahvistaa, että jättösarvia ei käsitellä muiden Metsäntutkimuslaitoksen aikanaan hallinnoimien suojelualueiden säännöissä. Koli on siis melkoinen poikkeus yleiseen linjaan.

Lovénin mukaan yhä voimassa oleva Kolin järjestyssääntö perustui tutkimuksen painottamiseen ja luonnontilaisuuden korostamiseen muualla kansallispuistossa kuin matkailun palvelualueella.

– Kun valmistelin Kolin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman 2003-2010, koko prosessin aikana ei sarviasia noussut lainkaan esille. Suunnitelman lopussa olevassa uudessa järjestyssäännön luonnoksessa sarvisuojelu on vanhan sanamuodon mukaisessa asussa.

Lovén tuntuu hieman hämmästelevän, että Metsähallitus ei ole tehnyt Kolille uutta järjestyssääntöä.

– Sarvet ovat siellä omana erikoisuutenaan suojelun piirissä.

Järvi-Suomen luontopalveluiden puistonjohtajan Matti Hovin vastuualueeseen kuuluu muun muassa seitsemän itäsuomalaista kansallispuistoa, joihin lukeutuu myös Koli.

Hovi kertoo, että Metsähallituksessa on havaittu tarve päivittää useiden kansallispuistojen järjestyssääntöjä yhtenäisimmiksi ja vastaamaan myös nykypäivän tarpeisiin.

Luonnon virkistyskäyttö on saanut nykyisin aivan uusia muotoja, ja ihan kaikkiin vanhat järjestyssäännöt eivät vastaa.

– Toistaiseksi mennään vanhojen, vahvistettujen järjestyssääntöjen mukaan, Hovi toteaa.

Lasse Lovén muistuttaa, että kansallispuistossa jokamiehenoikeudet ovat voimassa vain, jos ne sallitaan lainsäädöksissä ja järjestyssäännöissä. Metsästyslakia ei kannata ainakaan lukea niin, että se oikeuttaisi automaattisesti jättösarvien keräämisen suojelualueilta.

– Tulkintasi metsästyslain kautta tulevasta, kansallispuistoon ilman metsästystä kuolleiden hirvieläinten sarvien otto-oikeudesta lienee kiistanalainen.

Erittäin hyvin sanottu! Olen samaa mieltä.

Hannu Arven artikkeli ”Sarvet talteen” ilmestyy Erän numerossa 10/2022