Päijänteen kansallispuisto ei ole Etelä-Suomesta katsottuna kaukana, mutta sinne pääseminen vaatii hieman ponnistelua. Puiston parhaat palat ovat nimittäin keskellä järveä.

Veneettömälle paikka on vaikea, mutta ei täysin tekemätön. Kesäkaudella järvelle ja kansallispuistoon pääsee kohtuullisen kätevästi reittiveneen kyydillä Sysmästä ja Padasjoelta. Myös venetakseja ja vuokrakyytejä on tarjolla.

Aikatauluista vapaan omatoimimatkailijan kannalta houkuttelevampi vaihtoehto on oma vene. Tällä kertaa sellainen järjestyi perinteikkään soutuvenevalmistaja Päijänin avulla.

Saman valmistajan Päijän 471 -soutuvene on pääpalkinto Erän Kala22 -kilpailussa.

Lahdessa käsityönä valmistettavan soutuveneen kuljettaminen sujuu vaivattomasti kevyelläkin trailerilla. Päijän on Päijänteellä kotivesillään.

Karisalmesta, Pulkkilanharjua halkovan tien varrelta on kätevä laskea vene vesille. Kansallispuistoon siitä tulee kuitenkin vielä kohtuullinen soutumatka.

Oman veneen saa vesille virallisilta veneenlaskupaikoilta vaivattomasti. Puiston alueella niitä on kolme.

Logistiikan kannalta lähtöpaikaksi valikoituu Karisalmi. Pulkkilanharjua halkovaa seututietä 314 ei turhaan ole kehuttu maan kauneimmaksi matkailutiepätkäksi ja valittu road tripien kestokohteeksi. Nähtävää on tarjolla autoilijallekin.

Vaikka ainutlaatuinen harjumuodostelma kuuluu merkittäviltä osin kansallispuistoon, on tähtäin tällä reissulla kauempana. Illaksi on tarkoitus ehtiä Kelvenne-nimiseen saareen, joka on myös kansallispuiston sydän.

Torqeedo Travel 1103 CS -sähköperämoottori sopii hyvin Päijänin perään.

Päijän 471L kotivesillään

Moneen muuhun retkeilymuotoon verrattuna kuormaa mallikkaasti sietävän soutuveneen pakkaaminen ei vaadi kovin tarkkaa ennakkosuunnittelua. Veneen perästä paikkansa löytää myös Torqeedo Travel 1103 CS-sähköperämoottori, mutta sitä käytetään vain tiukan paikan tullen varavoimana.

Päijänteelle on tultu soutamaan. Matkassa on mukana tupla-airot, eli kelin yllättäessä matkanopeutta voidaan nostaa. Tuplaveto vie eteenpäin sujuvasti myös aallokossa.

Hetkessä vesille laskettu Päijän 471L ei runsasta matkavarustusta säikähdä. Perusmalliin verrattuna tässä mallissa on lukittava säilytystila etu- ja keskituhdon alla.

Karisalmi kerää kesäkaudella runsaasti liikennettä ja sillan alla on hetkittäin lähes ruuhkaa. Suurempien vedeiden alta on paras pysyä poissa. Soutuveneellä matalan kautta koukkaaminen ei onneksi tuota ongelmia.

Tasaiset vedot pitävät maltillisessa myötätuulessa matkavauhdin neljän kilometrin tuntinopeudessa yllättävän helposti. Hiki ei pyri pintaan, vaikka sää on lämmin, ja juttu luistaa huohottamatta. Peränpitäjää vaihdetaan noin tunnin välein.

Vaihtoa varten noustaan maihin, lähinnä varmuuden vuoksi, sillä vene tuntuu lastattunakin vakaalta.

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia? Vaappua voi vetää veneen perässä ihan perinteisen käsikelan avulla.

Matkakahvit on keitetty termokseen valmiiksi, joten tauon aikana keitintä ei tarvitse kaivaa esiin, mutta tauko tarjoaa mahdollisuuden nähdä vilaukselta hieman enemmän saarille pirstoutuneesta kansallispuistosta.

Värikäs vaappu seuraa siirtymämatkoilla perinteiseen käsikelaan viritettynä soutuveneen perässä, mutta yllättävän heikolla menestyksellä, vaikka pinnan alla parhaansa tekee palkittu vaappu.

Ei kestä kauaa, kun lokitkin luovuttavat ja lakkaavat seuraamasta venettä. Vaappu ui ja matka jatkuu.

Kelventeen eteläpäässä sijaitseva Kirkkosalmi on suosittu kohde veneretkille. Hiekkarannalle on helppo tulla soutuveneelläkin.

Kelvenne on puiston sydän

Reilun kuuden kilometrin soutumatka kansallispuiston ytimeen taittuu suorastaan kevyesti. Päijän on valmistajansa lupauksen mukaan vakaa vene ja pitää suuntansa ainakin tyynellä kelillä. Peränpitäjän tehtävä on helppo.

Kelveteen eteläpäässä sijaitseva Kirkkosalmi on todennäköisesti saaren leiripaikoista suosituin ja näyttää keräävän myös runsaasti päiväretkeläisiä veneineen pitkien hiekkarantojen, tulipaikan ja keittokatoksen ansiosta.

Täsmätiedot kansallispuiston tarjonnasta on koottu Metsähallituksen verkkosivuilta löytyvään esitteeseen.

Iltaa on jäljellä siinä määrin, että matka jatkuu saaren itäpuolta kohti pohjoista.

Evästaukoa vietetään rantamatalassa kelluen isokoskelojen kalastusta seuraillen. Uistimen vaihto ei tunnu vaikuttavan kalastusmenestykseen. Onneksi päivällinen ei ole tuoreen kalan varassa.

Yösijaa etsitään lopulta vasta saaren pohjoispäästä 13,3 soutukilometrin jälkeen. Likolahdessa leirin pystyttäminen kuorsausmatkan päähän naapureista ei tuota ongelmia.

Kansallispuiston sääntöjen mukaan puistoon saa leiriytyä kahdeksi yöksi, mutta vain telttailupaikoille ja laavuille.

Kansallispuiston säännöt sallivat tilapäisen leiriytymisen kahdeksi yöksi merkityillä telttailupaikoilla ja laavuilla.

Päivällinen nautitaan hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Tällä kertaa liikkeellä ollaan kuivamuonan, kahvin ja suklaan voimin. Valmiit ruokapakkaukset eivät edellytä kokilta vedenkeittotaitoa kummempaa.

Aamuyöllä käy selväksi, miksi leiripaikan toisella laidalla oli niin hyvin tilaa. Lokkien sukukokous viereisellä rantakivikolla pakottaa hamuilemaan korvatulppia kesken valoisan yön.

Aamu-uinnin jälkeen tarkastettu säätieto lupaa letkeän kelin jatkuvan, mutta Kelventeen pohjoispään kiertämisen jälkeen taivaanranta tummuu kuin mustelma.

Sadetutka paljastaa myräkän lähestyvän, joten suunnitelma muuttuu ripeän soutuspurtin jälkeen rantautumispaikan etsimiseksi.

Lähin lepikko saa kelvata, ranta on onneksi pehmeää hiekkaa, joten venettä ei tarvitse sääliä sään yltyessä. Kaatosateen perässä seuraa vielä ukkonen, vaikka kelin piti olla jotain aivan muuta.

Säätiedon seuraaminen on turhaa, sillä ennustukset eivät nyt ehdi nopeiden muutosten mukaan.

Windy on sovellus ja verkkosivu, joka näyttää monipuolisesti erilaisia säätietoja.

Suuren veden suuret aallot

Myrsky laantuu hetkeksi, mutta sadetutkan mukaan pahempaa on luvassa, joten leiri siirretään kiireesti parempaan paikkaan.

Seuraavan kaatosateen ja salamoiden saapuessa istutaan jo teltan suojassa. Merellä purjehtiva tuttava lähettää linkin uuteen sääsovellukseen. Windy on uusi tuttavuus, joka tarjoaa miellyttävästi visualisoitua säätietoa tuulet huomioiden.

Myrskyn jälkeen Padasjoenselkä on lähes rasvatyyni, joten koukkaus Lietsaaren kärjessä olevalle  hiekkasärkälle on mahdollinen. Maisema on yksi kansallispuiston tunnetuimmista ja ehdottomasti soutamisen arvoinen.

Yltyvä tuuli ei kuitenkaan mahdollista kovin pitkää visiittiä.

Myrskyn jälkeen on poutasää. Tai ainakin tyynempi keli hetken verran ennen tuulen yltymistä uudelleen.

Paluumatkan sivutuuli tarjoaa haasteen soutajalle, mutta selän ylitys sujuu ilman suurempia ongelmia. Veneen asioiksi on luettava, että se on vakaa myös aallokossa.

Laguunia muistuttavasta Nimettömästä  hyttysineen ei ole hyväksi yöpaikaksi telttailijalle, mutta suojaisa satama houkuttelee hieman suurempia veneitä säältä suojaan.

Vesillä hyttyset eivät kuulemma vaivaa, mutta rannalla tilanne on toinen. Pusikossa piilossa oleva suppa tarjoaa oivalliset olosuhteet hyttyspopulaation kehittymiselle. Polvihousuissa paikalleen ei auta jäädä lainkaan.

Paluu aallokkoon palkitaan lopulta oivallisella yösijalla hiekkarannan tuntumassa Kyynärlahdessa. Toisen soutupäivän 13,1 kilometriä on taitettu älykellon mukaan peräti 4,6 km/h nopeudella.

Tuuli yltyy siinä määrin, että soutuveneellä ei sekaan ole enää asiaa. Aikataulun kanssa painivan retkeilijän kannalta havainto on merkityksellinen. Vesille voi pahimmassa tapauksessa jäädä mottiin.

Hyvin varustautuneilla kajakkimelojilla pulmat näyttävät olevan pienempiä, eikä vesiltä näytä olevan kiirettä pois.

Kasvullisuus metsässä on rehevää.

Akku tyhjäksi aallokossa

Mustikkasato oli veneretkein aikana parhaimmillaan.

Tuulinen aamu ei kannusta aikaiseen lähtöön, joten Kelvenne tulee tutuksi saarta pystysuunnassa halkovaa retkeilyreittiä kulkien. Luonto on yllättävän rehevää ja harjusaaren keskivaiheilla olevan lammen rantarinteillä mustikkasato on parhaimmillaan.

Vesillä keli on soutuveneilijälle sietokyvyn rajamailla. Sivutuuleen vetämällä palaa aikaa ja kuluu voimia, mutta temppu mahdollistaa pitkän myötätuulen saatteleman siivun aina saaren eteläkärkeen saakka.  Se saavutetaan ennätysnopeudella 5,2 kilometriä tunnissa.

Kolmen kilometrin soudun jälkeen on vuorossa lounas ja jälkiruokana paluumatka Karisalmen venerampille sähkömoottorin avittamana.

Moottoria ei periaatteessa tarvittaisi, mutta täydellä akulla palaaminen tuntuu siinä määrin turhalta, että laitetta päätetään kokeilla. Koneajoa varten painoa lisätään hieman keulan puolelle.

Veneen pariksi kompakti sähkömoottori sopii yllättävän hyvin. Venevalmistajan mukaan perinteistä venemallia on viilattu hiljattain sähköaikakauteen paremmin sopivaksi. Ilman vertailukohtaa kohennuksia on vaikea listata, mutta moitittavaakaan ei tule esiin.

6,5 kilometrin paluumatkan aikana tuuli yltyy entisestään ja Hinttolanselällä vaahtopäitä on runsaasti.

Perämoottoria operoiva kippari saa olla tarkkana poukkoilevassa aallokossa, sillä aallot eivät ole samasta muotista. Lisähaasteen tarjoaa myös se, että vesilläliikkujia on aiempaa enemmän.

Tuulen vuoksi reittiä on suunniteltava saarten suojaa hyödyntäen. Oman haasteensa tarjoavat myös suurimpien moottoriveneiden peräaallot. Kesäkioskin jäätelövalikoiman ääreen päästään lopulta kolmessa vartissa lastia hukkaamatta tai kastelematta.

Lietsaaren kärjen hiekkasärkkä on tutustumisen arvoinen paikka.

 

Veneellä Päijänteen kansallispuistoon

Päijänteen kansallispuiston parhaat palat edellyttävät vesille lähtemistä. Maata pitkin matkaavan ulottuvilla on ainutlaatuinen Pulkkilanharju ja muutama maayhteyden päässä olevaa osa puistosta.

Lisätietoja kansallispuistosta ja alueen kartta löytyvät Metsähallituksen verkkosivuilta.

Omatoimiveneilijän kannalta kompakti kansallispuisto tarjoaa kiinnostavaa nähtävää jopa useamman päivän retkelle, mutta suuri järvi ja varsinkin laajemmat selät ovat niin kookkaita, että kokemattomalle ne saattavat tarjota sään muuttuessa ylitsepääsemättömän esteen.

Sään seuraamisen ja reissun venymiseen varautumisen merkitystä ei voi kylliksi korostaa pienellä veneellä liikuttaessa.