Salolaisen Mikkolan tilan laitumilla on kesätöissä kaksi laamaa, Jingo ja Timotei. Kaksikko tähdittää WWF:n Luontoliven uutuuskameraa, kun yleisölle aukeaa livekuva laitumelta, missä laamat toimivat lammaslauman vartijoina.
Kamera seuraa ja kerää havaintoja laamojen laumanvartijataidoista ja parhaimmillaan myös auttaa selvittämään, mitä tarkalleen tapahtuu, jos peto löytää lauman luokse. Myös lähetystä seuraavalta yleisöltä kaivataan havaintoja laamojen käyttäytymisestä sekä siitä, jos kuviin saapuu petoeläin.
Mikkolan tilan läheisyydessä elää jopa kaksi susilaumaa sekä ilveksiä ja ahmoja.
Heinäkuussa susi pääsi karitsojen aitaukseen, jolloin 190 karitsan laumasta viisi sai surmansa, neljä haavoittui ja useita kymmeniä karkasi. Laamat vartioivat tuolloin toista laumaa, joten ei tiedetä, miten ne olisivat kyseisessä tilanteessa käyttäytyneet.
Laamat siirrettiin kaitsemaan karitsoja välittömästi tapahtuneen jälkeen, mikä antoi tilaa pyörittäville Peppi ja Marko Laineelle vihiä laamojen laumanvartijan ominaisuuksista.
Peppi Laineen mukaan lampailla ja laamoilla tuntui olevan selkeä työnjako.
”Karitsat jäivät nukkumaan rinteessä sijaitsevan laitumen yläpäähän, kun taas laamat jäivät alas jokirantaan vartioimaan, ja nukkuivat juuri siellä, mistä susi oli mitä todennäköisimmin tullut laitumelle.”
Ratkaisuja petojen ja lampaiden rinnakkaiseloon?
WWF:n livekameran lisäksi lammaslaitumelle on asennettu yhteistyössä Elisan kanssa useita riista- ja valvontakameroita. Näin livekuvan lisäksi saadaan talteen tärkeitä tapahtumia laidunten liepeiltä, missä petoja voisi liikkua.
Myös kameraa seuraava yleisö voi auttaa havainnoissa. WWF:ää kiinnostaa esimerkiksi tieto, miten laamat liikkuvat suhteessa lampaisiin ja millaisin elein ne tarkkailevat liikettä ja tapahtumia laitumella ja sen ulkopuolella.
Miten ne esimerkiksi reagoivat petojen lisäksi myös muihin mahdollisiin laitumen lähistöllä liikkuviin eläimiin ja ihmisiin? Ehdottoman tärkeitä ovat kuitenkin yleisön havainnot pedoista.
Laamojen kokeilu laumanvartijana on osa WWF:n koordinoimaa ja ympäristöministeriön rahoittamaa hanketta (LINKKI). Hankkeen tarkoituksena on löytää eläintiloille toimivia ratkaisuja rauhallisempaan rinnakkaiseloon suurpetojemme kanssa.
Laumanvartijaeläinten käytön lisääntyminen suojelisi järjestön mukaan lampaiden lisäksi myös uhanalaista sutta, kun vahinkoperusteisille tappoluville ei olisi yhtä lailla tarvetta.
WWF:n Luontoliven teknisestä toteutuksesta vastaavat WWF, Live Eye ja Pukki Visuals. Elisa tukee laamakameraa tarjoamalla kameroita ja teknisiä ratkaisuita livekameran valvonta-alueen laajentamiseen.
Kamera toimii 17.8. klo 9 alkaen osoitteessa wwf.fi/luontolive/laama.
Kantojuhta Etelä-Amerikasta
Suomen alpakka- ja laamayhdistyksen verkkosivujen mukaan laama on perinteinen kantojuhta Etelä-Amerikassa. Se pystyy kantamaan jopa 40 kilon taakan.
Laama on vähäruokainen otus. Sen ruuantarve on vain neljäsosa hevosen annoksesta ja ravinnossa ei tarvitse olla suuria määriä valkuaisaineita. Yleensä laamalle maistuu sen kotiseudulla karkea heinä ja erilaiset pensaat.
Laaman säkäkorkeus on 120-130 senttiä ja painoa voi olla jopa 160 kiloa.
Laamat keritään yleensä joka toinen vuosi. Eläimen villa on lanoliinitonta, toisin kuin lampailla, ja se on pehmeämpää kuin lampaanvilla ja sopii useimpien allergisten käyttöön.
Laamojen pitämisen edut – Etelä-Amerikan ulkopuolella – keksittiin ensin Pohjois-Amerikassa vuonna 1975. Laamoja alettiin käyttää lammaslaumojen vartijoina, kantoeläiminä, terapiaeläiminä, lenkkikavereina sekä seura- ja harrastuseläiminä.
Suomeen ensimmäinen laama tuotiin vuonna 2004.
