Keitele vehmas ja Päijänne jylhä…

Mistä lie Keski-Suomen maakuntalaulun sanoittaja Martti Korpilahti saanut tekstiinsä kipinän, mutta erityisen vehmaalta, rehevältä tai vihannalta ei Keitele ainakaan turistin silmiin näytä.

Päinvastoin rannat ovat monin paikoin rakkaisia ja kallioisia kuin Inarilla konsanaan. Ympäröivä kasvillisuus on pääosin karuhkoa ja lajistollisesti niukkaa mäntykangasta.

Kalavetenä lähes 500 neliökilometrin laajuinen järvi on kuitenkin kaukana niukasta, varsinkin jos ajoittaa pyyntinsä oikein ja tietää, mistä kaloja hakee.

Hyvän päivän sattuessa ei ole ollenkaan epätavallista, että kalastusopas Marko Pollarin 54-litrainen Igloo-kylmälaatikko pursuilee ääriään myöten täynnä ahvenia tai kuhia. Tuolloin puhutaan noin kolmestakymmenestä kalakilosta.

Lähdemme etsimään tuulensuojaisia ruovikonreunoja ja muita paikkoja, missä ahvenet saattaisivat helteellä saalistaa.

Jossain vaiheessa iltapäivää saavumme erään saaren lähelle parin kolmen metrin syvyysalueelle. Äkkiä vedenalainen herätyskello pärähtää.

Nelisenttistä Rapala Shadow Rap Fat Jack -vaappua nakaten kelaan kolmella perättäisellä heitolla ahvenen, kuhan ja hauen. Kaikki erittäin keskenkasvuisia, mutta kuitenkin. Ei ole 32 asteen hirmupaahde kaikkia suita tukkinut.

Pian auringon eteen liukuu kämmenen kokoinen tumma pilvi ropsauttaen puolenkymmentä pisaraa käsivarsille. Samalla syönti räjähtää aivan raivokkaaksi.

Jari Tuiskusen kalapaikkajuttu Keiteleeltä löytyy Erän numerosta 7/2022 (juttu avautuu tilaajatunnuksella)