Viisi pannukarkeaa! Hyvä nokipannukahvi kruunaa retken

Voi olla, että osa retkeilijöistä suhtautuu kahvinkeittoon välinpitämättömästi, eikä toisille kahvi edes maistu.

Toisaalta maastosta löytyy todennäköisesti myös toinen ääripää. Ihminen, joka valitsee kahvilaatunsa huolella, keittää veden ja valmistaa kenties päivän ainoan kuppinsa pressopannussa.

Ja voi olla, että retkeilijöiden joukossa on myös suodatuskahvin ystäviä. Mukana kenties kertakäyttöinen tai pestävä kahvinsuodatin niihin sopivalla jauhatuksella.

Kaikilla meillä retkeilevillä kahvinjuojilla tai kahvittelevilla retkeilijöillä on todennäköisesti vain yksi tapa keittää kahvia. Se ainoa oikea.

Keittolinjat erottuvat

Erilaiset keittolinjat erottuvat jo lähtöhetkellä ennen retken alkamista.

Yksi valitsee mukaansa tarjouskahvia halvimpaan mahdolliseen markkinahintaan. Toinen suvaitsee vain tummimmat laadut, maksoi mitä maksoi. Kolmannelle riittää, että marketin valikoimissa on edes jokin pannukahvi.

Ja sitten se vesi! Kelpaako kahviin mikä tahansa vesi, vai pelkästään lähdevesi vai onko mukaan varattu hanavettä suoraan pullosta?

Entä se keittäminen? Onko mukana erillinen nuotiopannu, riittääkö pakki vai keitinsarjaan kuuluva alumiininen pannu? Ja onko kahvia varten pakko etsiä nuotiopaikka tai rakentaa oma nuotio? Eikö kahvia voi keittää kaasu- tai spriikeittimellä, sillä niissäkin on liekki?

Kahvinporojen lisääminen se vasta mystiikkaa onkin! Jos eräjorma on joskus väittänyt, että kouramitta on paras, sitä noudatetaan maailman tappiin asti.

Mutta miksi toinen sanoo, että silmämitalla saa parhaan lopputuloksen? Että harjaantunut silmä erottaa kiehuvan veden päälle jäävästä kahvikeosta oikeaoppisen sekoitussuhteen.

Niinkuin erottaakin!

Kahvia varten tarvitaan puhdas pannu ja raikasta vettä. Mutta pitääkö kahvi keittää aina nuotiolla?

Rituaalit syvenevät

Jos kahvin keittäminen eräretkellä alkaa vaikuttaa tähän mennessä oudolta ja mystiseltä tapahtumalta, niin jatkossa homma vain pahenee tai ehkä varovimmin sanottuna syvenee.

Kahvin valmistaminen ei pääty tietenkään siihen, että vesi on kiehunut ja porot eli pöönit saatu pannuun. Nyt on valittava, miten kahvista saadaan irti viimeisetkin aromit.

Maailma on täynnä vannoutuneita kahvinkeittäjiä, joiden mielestä vesi on vielä keittämisen jälkeen kiehautettava porojen kera. Toisen mielestä yksi kerta ei riitä, vaan porot on saatava sekoittumaan veteen kiehuttamalla vesi useampaan kertaan.

Ja sitten kahvia aletaan selkiyttää eli annetaan porojen niin sanotusti laskeutua.

Eikä sitä tehdä ihan miten tahansa, vaan pannua pitää kopauttaa kylkeen puukepillä yhdestä useampaan kertaan ja sen jälkeen pannu lasketaan nuotion viereen rauhoittumaan.

Mieluummin lämpimälle kivelle, mutta niin, että nuotio ei enää kiehuta vettä.

Perinteiseen selkiyttämisrituaaliin saattaa kuulua kahvin suolaaminen. Sitä tarvitaan ripaus. Olemme kuulleet, että kahviin voidaan lisätä myös kuivia kalansuomuja tai hippunen tuhkaa, mutta sen täytyy olla jo hevosmiesten tarinoita.

Viimeisenä vaiheena ennen varsinaisen kahvin juomista pitää pannusta poistaa ns. nokkapurut. Se voidaan tehdä ympäröivään maastoon tai nuotioon.

Ja jos oikein tarkkaan asiaa ajattelee, purunpoistorituaali ikään kuin pyhittää tapahtuman perusjuonteen: myös metsän henget saavat annoksen jumalten juomaa.

Tällä kertaa kahvin ja veden määrä mitattiin tarkasti normaalin näppituntuman sijasta.

Miten se pannukahvi oikeasti keitetään?

Koska yritykset, jotka valmistavat kahvia, ovat usein käyneet läpi prosessin, jolla syntyy hyvää kahvia. Pistämme mukaan esimerkinomaisesti muutamia vihjeitä ja neuvoja, joilla retken kahvihetkestä saadaan paras mahdollinen.

Ohjeet on häpeämättömästi lainattu (ja muokattu) Luontokeskus Haltian ja Retkipaikan kehittämän kahvin, Loimun valmistuksesta.

1. Jos et ole puhdistanut kahvipannua sisältä, puhdista se, myös pannun yläosassa sijaitsevan kauluksen pinttymät. Pannuun kertynyt rasva pilaan kahvin maun.
2. Täytä pannu raikkaalla, puhtaalla vedellä. Sellaisesta syntyy paras kahvi.
3. Laita pannu tulelle. Kun vesi kiehuu siirrä pannu minuutiksi jäähtymään.
4. Mittaa veden sekaan 1,5 desilitraa kahvia vesilitraa kohden. Muista käyttää tuoretta, karkeaksi jauhettua kahvia.
5. Sekoita kahvinporot veden sekaan.
6. Nosta kahvi ”tekeytymään” tulen lähelle. Sopiva etäisyys on, kun kättä pystyy pitämään viisi sekuntia tulen ja pannun välissä. Kahvi ei saa enää kiehua tai edes kiehahtaa.
7. Odottele noin 15 minuuttia, jotta maku kehittyy täyteläiseksi ja porot painuvat pannun pohjalle.
8. Lorauta pannu nokasta pois ns. nokkapurut, joko maahan tai astiaan.
9. Valmis kahvi on hyvä nauttia heti. Parhaimmillaan maku on noin puolen tunnin ajan.

Kahvit juotiin vaellusreissuilla monta vuosikymmentä patinoituneesta kuksasta.

Retkikahvivertailun toteutuksesta

Näiden ohjeiden varassa siirrymme Nuuksioon, Kolmoislammen varaustulipaikan nuotiolle keittämään ja valmistamaan kahvia. Eri kahvilaatujen valmistuksessa käytettiin Loimun kaavaa, jotta valmistustapa olisi edes suurin piirtein tasapuolinen kaikille.

Kahviveden keittämiseen käytimme kaasukeitintä ja sekä veden että porojen määrä mitattiin tarkkaan. Kahvin annettiin selkiytyä nuotiopaikan ritilällä ohjeessa mainitussa lämpötilassa.

Koska maisteltavana oli useita kahveja, kutakin kahvia nauttiin mahdollisimman vähän, jotta nautinto ei lipsuisi kofeiinihumalan puolelle. Annosten välissä juotiin vettä ja pureskeltiin kuivaa ruisleipää makunystyröiden rauhoittamiseksi.

Lopputulos oli yllättävä. Vaikka kahvia tai kahvinporoja oli pannuissa perinteiseen nuotiokahvitteluun verrattuna vähän, ei siis reilulla mitalla ja vähän päälle, vaan täsmälleen se määrä, joka tarvittiin, kaikki kahvit maistuivat mainioilta.

Toisissa retkikahveissa makua oli enemmän, toisissa vähemmän. Toisaalta myös kahvinjuojat ovat erilaisia makujen suhteen. Yhdelle maistuu tuhdimpi sumppi kuin toiselle.