Olemme lähdössä koiran kanssa hiihtoretkelle kansallispuistoon. Koira on kiltti ja pysyy aina lähellä ja tottelee käskyjä, joten voinko päästää sen irti hihnasta?
Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkoi 1. maaliskuuta ja päättyy 19. elokuuta. Metsästyslain pykälän 51 mukaan koirat on pidettävä edellä mainittuna aikana kytkettynä tai siten, että ne ovat välittömästi kytkettävissä.
Laista on muutamia poikkeuksia.
Koiraa voi kiinnipitoaikana pitää irti alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella. Sääntö ei koske myöskään viittä kuukautta nuorempaa koiraa tai paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa.
Myös poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevia koiria laki ei koske eikä koiraa, jota koulutetaan paimentamis- tai vartiointitehtäviin tai viranomaisten tehtäviä varten.
Lisäksi kiinnipitoajasta voidaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä.
Metsästyslain säädöksiä koskevat poikkeukset eivät ole kuitenkaan voimassa kansallispuistoissa tai muilla luonnonsuojelualueilla, sillä kansallispuistossa vastaan tulee luonnonsuojelulaki.
Toki joidenkin kansallispuistojen järjestyssäännöt antavat oikeuden koirien irti pitämiseen metsästyksen ja poronhoidon yhteydessä. Paikallisilla voi esimerkiksi olla metsästysoikeus kansallispuistossa järjestyssäännön mukaisesti.
Muuten koirien pitäminen irti kansallispuistoissa on kielletty ympärivuotisesti. Niissä ei päde edes metsästyslain säädöksessä mainittu ”välittömästi kytkettävissä”.
Melkoista niuhottamista, vai?
Kansallispuistojen perustamisen tärkein syy on luonnonsuojelu ja kansallispuistot ovat ensisijaisesti luonnonsuojelualueita. Alueet ovat siis luonnonvaraisten eläinten koti.
Vaikka kansallispuistot ovat kaikille avoimia retkeily- ja virkistymiskohteita, niissä liikkuvat retkeilijät ja myös koirat ovat alueilla vain vieraina. Koirien kiinnipito on syytä nähdä osana luontoa kunnioittavaa, kestävää retkeilyä.
Eihän siellä ole talvella edes eläimiä!
Erityisesti talvella, vaikkapa keväällä, kun useimmissa keskisen Suomen ja varsinkin pohjoisen Suomen puistoissa on vielä paksu hanki, kiinnipitomääräykset saattavat tuntua turhalta ja paheksuttavalta, Sääntö-Suomeen kuuluvana kiusana.
On kuitenkin muistettava, että vaikka ihminen ei ehkä näe talvella eläimiä, koiran hajuaisti ja kuulo ovat niin hyviä, että se havaitsee kyllä lähistöllä olevat eläimet.
Suomen talvi on monille eläimille rankka aikaa. Ruoka on vähissä ja työn takana. Siksi jokainen ihmisen tai koiran aiheuttama ylimääräinen pyrähdys ja pinkaisu tai ruokailun keskeytys on ankara rasitus.
Erityisesti kevättalvi on luonnon eläimille herkkää aikaa. Esimerkiksi moni petolintu aloittaa pesintänsä varsin varhain. Pesinnän häiritseminen, tahatonkin, voi aiheuttaa pesinnän epäonnistumisen.
Ja poronhoitoalueella vaatimet ovat valmistautumassa keväällä vasomiseen. Sanonta ”vappuna vasa hangella” kannattaa muistaa, jos liikkuu koiran kanssa pohjoisessa.
Vaadinta ei varmasti tiineyden loppumetreillä hirveästi naurata, jos irtonaisena hötkyilevä koira säntää perään. Siinä rytäkässä saattaa vasa päätyä hangelle ennen laskettua aikaa.
Ötököitä ja kasveja lahopuilla
Sulan maan aikaan kuoppien kaivelu, risujen raahaaminen ja lahopuun järsiminen ovat koirille varmasti mukavaa puuhaa.
Moni ei ehkä ajattele sitä, että esimerkiksi lahopuu on monen uhanalaisen lajin koti eikä luonnonsuojelualueilla saa kaivella tai muutenkaan vahingoittaa maaperää tai ottaa risuja tai oksia.
Esimerkiksi Riisitunturin kansallispuistosta löydettiin viime syksynä lajikartoitusmaratonissa 50 alueelle uutta lajia, joita ei kävellessä välttämättä edes huomaa.
Säännöt, ihan ne niuhoimmatkin olisi siis hyvä muistaa, ettei vahingossa tuhoa luontoretkellä vaikkapa sen koiran avulla uhanalaista kasvi- tai hyönteisesiintymää samalla, kun ikuistaa maisemaa kavereille someen.
Kiinnipito on myös koiralle itselleen turvaksi: kun nenä vie hajujen perässä, voi vastaan tulla esimerkiksi kyy, vasojaan suojeleva hirvi tai sorkillaan puolustautuva peura. Tai jää voi pettää alta.
Välittömästi kytkettävissä oleminen ei riitä, sillä vapaana oleva kilttikin koira voi hätyyttää emon pois pesältä, jolloin poikaset paleltuvat tai joutuvat mahdollisesti petojen saaliiksi. Vapaana oleva koira voi myös hajottaa lintupoikueen.
Ja tietysti myös osa ihmisistä pelkää koiria, olivat ne sitten mitä kokoluokkaa tahansa. Pienikin häntää heiluttava koira pelottaa, eikä koirakauhuinen voi sille mitään.
Juttua varten on saatu tietoa Metsähallituksen luontopalveluiden viestintätiimiltä. Vinkkejä koiraretkelle ja koiraretken muistilista löytyvät Luontoon.fi-sivustolta. Kannattaa tutustua!
Lisää usein kysyttyjä kysymyksiä
Miksi luonnonpuistossa ei saa liikkua talvellakaan vapaasti?
Milloin Lappiin tulee lunta? Pärjäänkö vaelluskengillä?
Pääseekö Riisitunturiin talvella kävellen?
Voiko Saanalle nousta lenkkareissa tai ilman suksia, onko sinne talvellakin käveltäviä polkuja?
