Kaskinuotion on kehittänyt 30 vuotta tuotekehittäjänä ja ammatti-innovaattorina toiminut järvenpääläinen Pekka Koivukunnas. Nuotio perustuu Koivukunnaksen suunnittelemaan kartiohiilettimeen, jolla tehdään maanparannuskäyttöön oksista biohiiltä.

Biohiileksi kutsutaan biomassasta keinotekoisesti tuotettua hiiltä, jolla intiaanit muuttivat köyhää maaperää ihanteelliseksi viljelysmaaksi jo 500-2500 vuotta sitten Etelä-Amerikassa.

Biohiilen hyvä puoli on myös se, että sen valmistaminen hillitsee ilmastonmuutosta, koska ilmakehästä puihin sitoutunut hiili sijoitetaan pysyvässä muodossa maahan.

Kaskinuotion kulmaan on integroitu risukeitin, joten siellä voi poltella maastosta löytyviä oksia ja risuja, mikäli puut ovat loppuneet liiteristä.

Mutta mitä iloa uudesta nuotiopaikasta, Kaskinuotiosta on tavalliselle retkeilijälle? Parhaimmillaan se säästää puuta, koska nuotio lämpenee myös risuilla. Puuta ei tarvitse polttaa myöskään loppuun asti, vaan tuli voidaan sammuttaa kannen avulla nopeasti ja turvallisesti.

Ja koska Kaskinuotio palaa suhteellisen puhtaasti, savuttamatta juuri lainkaan, laavussa on mukavampi istua eikä vaatteita tarvitse tuulettaa tai pestä reissun jälkeen. Mikäli ei siis pidä savun hajusta.

Etu on myös se, että koska kansi pitää kannen alle jäävät puut ja hiilet kuivana, tuli on helppo sytyttää uudelleen.

Kannen alla hiillos voi kyteä jopa vuorokauden edellisen käyttäjän jälkeen, joten välttämättä puita ei tarvitse sytyttää lainkaan, jos kannen alta löytää kytevän hiilloksen.

Kaskinuotioon ei puita ladota perinteisiin kekoihin, vaan hajasijoitetaan sikin sokin.

Hajasijoittelua

Kaskinuotio ei tarkoita, että tuli olisi keksitty uudelleen, mutta silti nuotion polttaminen uudentyyppisellä alustalla poikkeaa normaalista.

Ohjeen mukaan Kaskinuotioon kannattaa valita kuivia, noin 20-30 sentin klapeja, jotka halkaistaan 3-4 osaan. Tarkoituksena on siis käyttää nuotiossa mahdollisimman ohuita puita.

Tulenteossa voi hyödyntää edellisen käyttäjän jäljiltä nuotioon jääneitä hiiliä ja mahdollisesti jopa kytyä. Muuten kuivasta puusta pitää tehdä kiehisiä tai muita sytykkeitä ja latoa ne nuotion pohjalle. Tuli sytytetään puiden päältä ja sitä ruokitaan muutamalla kuivalla puulla, jotta saadaan vahva liekki ja hiillos.

Puista ei kannata latoa Kaskinuotioon perinteisen nuotion näköisiä rakennelmia, vaan puut pitää lisätä kerroksittain, sikin sokin. Koska Kaskinuotiossa ei ole pohjalla perinteistä arinaa, ajatuksena on, että paloilma tulee palotilaan yläkautta.

Kun ylöspäin pyrkivät palokaasut törmäävät ilmaan, syntyy pyörteilyä, joka pitää palamisen tehokkaana. Se näkyy vähäisenä savun muodostumisena. Ja koska paloilma ei virtaa hiilloksen läpi alta ylös, hiili ei pala tuhkaksi eikä jäähdy.

Kaskinuotiota ei saa sammuttaa vedellä, vaan se on tehtävä aina kannella. Vesi kastelee vain nuotioon jäävän hiilloksen ja mahdollisesti jopa ruostuttaa laitteen puhki. Tärkeää on myös käyttää palopesän sisälle mahtuvia klapeja.

Valkea Mustajärven laavulle tuotu Kaskinuotio on periaatteessa nyt testikäytössä. Käyttäjien palautteen ja kokemusten jälkeen Metsähallituksessa pohditaan, otetaanko Kaskinuotio käyttöön muissa kohteissa.

Vuoden jälkeen tiedetään myös onko Kaskinuotion avulla säästynyt puuta. Tosin se on kiinni myös käyttäjistä. Valkea Mustajärven laavulta retkeilijät löytävät tässä vaiheessa sanalliset ohjeet, miten laitetta kannattaa käyttää. Voi olla, että niiden kylkeen tulee myös kuvallinen ohjeistus.

PS. Kaskinuotiossa olevia hiiliä ei kannata kipata Valkea Mustajärven laavun nurkan taakse, sillä tarkoituksena on, että Metsähallitus käy nappaamassa aika ajoin talteen maanparannuskäyttöön menevät biohiilet.

Puita ei tarvitse välttämättä polttaa loppuun, sillä teräskansi sammuttaa liekit tehokkaasti. Hiilet voivat kyteä kannen alla jopa vuorokauden.

Nuotio syttyy nopeasti uudelleen, mikäli Kaskinuotiossa on kyteviä hiiliä tai puita. Tässä vaiheessa savua vielä tulee, koska kansi on juuri avattu.