Jarin kanssa kalassa -arvauskilpailun loppuraportti Lempäälästä alkaa sen verran vaisusti, että lopputuloksen voi melkein jo päätellä.

– Tulipahan käytyä Herralankoskella tsekkaamassa, kuinka monta kalaa saamme Heikin kanssa kolmen tunnin aikana.

Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kuten kala väkäsettömästä koukusta tai kalastaja jäiseltä rantalaiturilta, kuvainnollisesti kirjoitettuna.

Annetaan kuitenkin Jarin ja Heikin kertoa, mitä reissulla tapahtui vai tapahtuiko mitään.

– Rantautuessamme perjantaina kello 10 tietämissä kosken rannalle oli sää kirkastumaan ja pakastumaan päin. Aamun nollakeli oli muuttunut muutamaksi pakkasasteeksi, mikä tiesi kalastusteknisiä ongelmia ainakin vaparenkaiden jäätymisen vuoksi.

Kokemuksesta kaksikko tiesi, että kalojen tavoittaminen tulisi olemaan vaikeaa tai erittäin vaikeaa. Tuoreista istutuksistakaan ei ollut avuksi tai tueksi.

Jari aloitti pelin viiden sentin Räsäsellä, johon miehemme oli vaihtanut paikan kalastussäännön edellyttämän väkäsettömän yksihaarakoukun.

Ihan sama olisi toisaalta ollut, jos viehe olisi ollut varustettu kymmenellä kolmihaaraisella koukulla, joissa kaikissa olisi ollut väkäsiä tasaisin välein.

– Ei havaintoa kaloista sen paremmin minulla kuin Heikilläkään.

Heikin ponnistelut Antilanlahden laiturilla eivät tuottaneet tulosta.

Koska havaintoja ei tullut, kaksikko päätti siirtyä etukäteen varmaksi ajateltuun paikkaan, Antilanlahden laiturille. Pilkkiminen laiturilta olisi yksi mahdollinen konsti tavoittaa kalat, koska päävirran kupeelle työntyvän laiturin luona pyörii yleensä jonkin verran kaloja. Ainakin ahvenia ja särkiä.

– Laituripilkintää varten olin virittänyt liukupilkin alle pikkuruisen mormyskan syötitettynä surviaissääsken toukkaa jäljittelevällä mikrojigillä. Elävän syötin käyttäminenhän on koskilla laitonta.

Ja taktiikkahan puri! Tai kala. Tai ainakin yksi kala. Jarin mukaan pilkkiä ei tarvinnut uittaa kuin pari minuuttia, kun hento tärppi sähkötti päivän avauksesta. Ylös nousi parinkymmenen gramman ahven.

– Mielessä ehti tietenkin käydä, että nythän kalansuolto alkoi, kun ensimmäinenkin nappasi melkein heti. Mutta mitä vielä. Pilkin laiturin ympäriinsä saamatta enää tärppiäkään.

Koska raaputusarpa ei tarjonnut enää muita ylläreitä ja osoittautui lopulta melkoisen tyhjäksi, Jari ja Heikki jatkoivat Antilanlahden toiselle puolelle. Siellä voisi olla  vielä tähän aikaan vuodesta koukutettavia haukia.

Vaan mitäpä se hyvejää, kuten puolankalaiset pessimistit sanovat. Ei se kannata, jos ei kannata. Tyhjää tarjosi kalastajille myös Antilanlahden vastaranta.

Hauki haussa, vaan mitään ei kuulu.

Urheasti kaksikko jatkoi vielä matkaa kosken ylittävän maantiesillan toiselle puolelle, jonka itäpuolella olevasta lahdenpohjukasta Heikki tavoitti tärpin. Mutta vain siis sen tärpin.

Seuraavaksi Jari ja Heikki tarpoivat joen vastarannalle ja etenivät heitto heitolta kohti pieneen saareen johtavaa siltaa.

– Sain Räsäselläni kaksi napakkaa haukitärppiä, mutta kumpikaan ei tarttunut yksihaarakoukkuun, vain rehevät pyörteet jäivät vierailuista jäljelle.

Olisi hienoa, jos tässä vaiheessa voisimme kertoa, että viimeisen puolen tunnin aikana Herralankoskella muokattiin kalastushistoriaa uusiksi oikein kunnolla. Mutta ei, tyhjästä on paha nyhjäistä.

Jarin mukaan viimeisten tärppien jälkeen kaloja ei enää kuulunut, joten päivän saalis jäi yhteen ahvensinttiin. Joka on siis oikea vastaus arvauskilpailun kysymykseen, kuinka monta kalaa Jari ja Heikki saavat Herralasta.

Jos haluaa nähdä asiassa sen valoisan puolen, niin yksi on enemmän kuin nolla.

Kysymys tietenkin kuuluu, että arvasiko kukaan oikeaa vastausta? Toki arvasi, sillä 270 vastaukseen mahtuvat melkein kaikki vaihtoehdot.

Oikeita vastauksia tuli kolme kappaletta, joten palkinto jouduttiin arpomaan. Onni suosi tällä kertaa tamperelaista Ahti Satukangasta, jolle lähtee 12 vieheen paketti.

Kaikkien vastaajien kesken arvotun neljän vieheen paketin (mukana mm. uutuus Rapala Skitter Frog) voitti Jari Kolehmainen Kouvolasta.

Onnea voittajille ja kaikilla vastaajille iso kiitos!