Harvan eräilijän repusta löytyy ruokatermos. Sen korvaavat ehkä pari kolme grillimakkara, jotka käristetään nuotion loimussa. Näin olen itsekin kalareissuilla usein tehnyt.
Ruokatermoksia olen silti käyttänyt 1980-luvulta asti, etupäässä tehdessäni harrasteena metsätöitä. Kun olen väsynyt, tauolla ennemmin lepään kuin puuhastelen nuotion kanssa.
Olen myös huomannut fyysisen suorituskykyni säilyvän aterian jälkeen terävämpänä, kun eväänä on ollut makkaroiden sijasta vaikka pikapasta tai kotona valmistettu keitto.
Viime vuosina olen havahtunut eväideni ravitsemukselliseen sisältöön yhden päivän jaksamista pitemmällä periodilla. Siinä vertailussa nuotiomakkara ei kipua korkealle.
Makkaran paiston ydintä ei tietystikään ole pelkkä makkara, vaan nuotio ja elävän tulen tunnelma. Pakkasilla myös nuotion lämpö. Onneksi niistä voi nauttia myös ruokatermos kourassa.
Kuudenkympin raja
Kahvitermareiden käyttötavat eivät suoraan sovellu ruokatermareille. Syynä on ruuan heikompi säilyvyys.
Ruokaviraston mukaan ”ruoat, joita on säilytetty pitkään (yli 2 tuntia) vaaravyöhykelämpötilassa (+6 – +60 °C), voivat sisältää bakteerien muodostamia myrkkyjä. Myrkyt eivät tuhoudu edes ruokien huolellisella uudelleen kuumentamisella. Heitä tällaiset ruoat pois.”
Jos noudattaa Ruokaviraston suositusta kirjaimellisesti, se tarkoittaa, että hyvä ruokatermos on sellainen, joka säilyttää lämpimän ruuan mahdollisimman pitkään yli 60-asteisena.
Kun lämpö on pudonnut 60 asteeseen, on Ruokaviraston ohjeen mukaan kaksi tuntia aikaa syödä ruoka.
Jos lämpöisenä vuodenaikana eväsrepussa on voileivät ja grillimakkaraa nuotiolle, lähellekään Ruokaviraston suositusta ei yleensä päästä.
Tässä on eräs ruokatermoksen iso plussa. Se avulla reissussa voidaan syödä myös heikosti säilyvää ruokaa sen laadusta tinkimättä.
Risto Jussilan ruokatermosvertailu on luettavissa Erän numerosta 11/2021 (juttu avautuu vain tilaajatunnuksella)
