Itämeren luonnonlohikantojen tila Suomessa vaikuttaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusten perusteella tällä hetkellä hyvältä. Katetta arviolle antavat syksyn koekalastukset sekä Tornionjoella että Simojoella. Myös Kymijoen jokipoikasten määrästä on saatu hyviä tuloksia.

Luonnnonvarakeskuksen mukaan Tornionjoen Suomen puoleisilla koekalastusalueilla lohen kesänvanhoja poikasia oli noin 26 poikasta aarilla.

Poikasten määrä nousi neljänneksen viime vuodesta ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvon (24 poikasta aarilla) tasolla.

− Suurimmat tiheydet havaittiin Muonionjoen ala- ja keskijuoksulla. Kesänvanhoja poikasia esiintyi kuitenkin kaikissa osissa vesistöä. Tämä kertoo, että syksyllä 2020 kutevia lohia on ollut jokisuulta aina joen yläosille saakka. Tornionjoen kaikuluotaimet havaitsivat vuonna 2020 noin 70 000 nousulohta, kertoo erityisasiantuntija Ville Vähä Lukesta.

Simojoella lohen kesänvanhoja poikasia oli 36 poikasta aarilla. Tiheys oli puolitoistakertainen edellisvuoden tiheyteen nähden ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvoa (29 poikasta aarilla) suurempi.

Simojoella poikastiheyksissä on ollut huomattavaa vuosittaista vaihtelua ilman selkeää yhteyttä jokeen nousseiden lohien määrään, eikä merelle vaeltavat poikasmäärät ole juurikaan runsastuneet poikastiheyksien runsastumisen myötä.

− On arvioitu, että esimerkiksi voimakkaiden virtaamanvaihteluiden vuoksi Simojoella kudussa lasketulla mädillä ja siitä kuoriutuvilla poikasilla eloonjäänti on heikompaa kuin Tornionjoella, Vähä sanoo.

Kymijoella kasvua pitkään

Kymijoella lohien poikastiheydet ovat kasvaneet 1990-luvun alusta alkaneen seurantahistorian aikana ja nykyisin aivan joen alajuoksulla Langiskoskenhaarassa havaitaan Suomen korkeimpia kesänvanhojen poikasten tiheyksiä (58 poikasta aarilla tänä syksynä).

Syksyllä 2021 on sähkökalastettu useita jokia, joista alkuperäiset lohikannat ovat hävinneet, mutta lohen luontainen lisääntyminen on mahdollista. Osaan näistä joista istutetaan lohenpoikasia.

Luonnonkudusta peräisin olevia lohenpoikasia esiintyi useilla koekalastusalueilla Kiiminkijoella, Kuivajoella sekä Kokemäenjoen alajuoksun sivujoessa Harjunpäänjoessa.

Vaellukselle lähteneitä runsaasti

Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2021 mereen alustavan arvion mukaan noin kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana.

Simojoelta puolestaan arvioitiin alustavasti lähteneen merelle 25 000–30 000 vaelluspoikasta, mikä on aiempien vuosien keskimääräistä tasoa.

Kymijoelta lähti keväällä merelle arviolta noin 65 000 vaelluspoikasta, mikä on Kymijoen 1990-luvulla alkaneen seurantahistorian kolmanneksi suurin määrä.

Luke seuraa Tornion-, Simo- ja Kymijoen lohikantojen tilaa vuosittain toteuttavilla monipuolisilla seurannoilla.

Kiiminkijokeen on jo pitkään istutettu Iijoen lohikannan poikasia tavoitteena palauttaa jokeen luontainen lohen elinkierto. Palautuksen onnistumista seurataan lähes vuosittain sähkökalastuksilla.

Sää vaikuttaa lohikantoihin

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ilmiöt, kuten runsaat talvisateet tai pitkät kesäiset hellejaksot voivat tulevaisuudessa vaikuttaa lohen menestymiseen.

Runsaiden sateiden aiheuttama aiempaa suurempi vaihtelu jokien virtaamissa voi heikentää lohien luontaista eloonjääntiä, kuten on edellä kerrottu Simojoesta.

Lämpötilan nousun vaikutus voi kuitenkin olla kaksijakoinen. Pohjoisessa lämpeneminen luultavasti nopeuttaa lohenpoikasten kasvua, mutta etelässä tilanne voi olla päinvastainen.

Esimerkiksi Kymijoessa veden lämpötila oli kesällä 2021 hyvin korkea, useita päiviä jopa yli +25 astetta. Korkea lämpötila kiihdyttää poikasten elintoimintoja, jolloin niiden kasvu heikkenee, koska energia riittää vain perusaineenvaihduntaan.

Luken arvon mukaan Kymijoen kesänvanhat poikaset olivat tänä syksynä korkeiden lämpötilojen vuoksi poikkeuksellisen pieniä, millä voi olla vaikutuksia muun muassa niiden eloonjääntiin.