Kölikoukku esiteltiin Yhdysvalloissa  uutuutena vuonna 1969. Sen parhaat markkinat olivat tropiikin matalissa merivesissä, joissa kölikoukku ehkäisi kasvillisuus- ja pohjatärppejä.

Vuonna 1972 ABU esitteli Optic Keel-Fly kölikoukkuperhon, jota mainostettiin vuolaasti Nyt Nappaassa.

ABU Keel-Fly -perhon suosio jäi vaatimattomaksi ja koukkumallikin poistui kaikessa hiljaisuudessa markkinoilta.

Vinkkelivartisia koukkuja myydään nykyään runsaasti.

Kölikoukun tapaiset offset-koukut ovat jigikalastajien suosiossa. Koukkumalli toimii myös perhoissa, mutta tartuttavuus ei ole välttämättä paras mahdollinen. Siiven kiinnityskohdan ja koukunkärjen välinen etäisyys on liian lyhyt, joten kalojen iskut jäävät helposti pelkiksi tärpeiksi.

Kölikoukussa etäisyys on pidempi, joten malli on osoittautunut tartuttavammaksi ja sopii ruohikkokoukuksi. Siihen saa sidottua myös pidempiä ja paremmin pikkukalan hahmoa jäljitteleviä sidoksia.

Markkinoilta kölikoukkuja ei enää löydä, mutta sellainen saa varsin helposti taivuttamalla Mustadin L87 -koukusta, jossa on tukeva ja pitkä varsi. Taivutteluun kuluu pienellä harjoittelulla alle minuutti.

Valmis kölikoukku syntyy nopeasti, mutta vaatii varmasti pientä harjoittelua.

Pertti Kanerva sitoo Kölikoukkustreamerin Erän numerossa 9/2021. Mukana myös resepti ja sidontaohje!