Kuokkalankoskilla harrastettiin viikonvaihteessa vertailevaa tutkimusta kilpailun merkeissä. Tarkoituksena oli 1) saada vastaus Jarin kanssa kalassa -kilpailuun ja 2) selvittää, kummalla tulee pitempi kala, perholla vai vieheellä.

Tarkemmin tavoite määriteltiin viikko aikaisemmin asetetussa kilpailukysymyksessä: Kuinka monta senttiä pitemmän tai lyhemmän kalan Jari saa perhokalastaen kuin Heikki uistinta heittäen.

Kisa käynnistyi lauantaina kello 15 eikä keli näyttänyt kalastajien kannalta erityisen mukavalta. Taivas oli pilvessä ja ilmassa haisi sateen uhka.

Perhomies Tuiskusta tilanne ei hymyilyttänyt. Ilmaa halkoi idän suunnalta puhaltanut 7 m/s tuuli, joka ei yleensä helpota perhokalastajan elämää.

– Onneksi Herralankoskella pärjää lyhyilläkin heitoilla ja rannan voi aina valita sen mukaan, että pääsee heittämään myötätuuleen, Tuiskunen lohduttautui.

Kalastus alkoi perhomiehen näkökulmasta ihan lupaavasti. Ensimmäisen 20 minuutin aikana tuli peräti kolme hyvää tapahtumaa. Ensin liitsistä karkasi iso ”ahvenoletettu” ja heti perään vapa taipui huomattavan syvälle ja sen aiheutti joko toutain tai kirjolohi.

– Se kolmas tapahtuma oli kaikkein mainittavin. Kalastin ”kanoottirännin” suulla alavirran puolella, kun luulin liitsin tarttuneen pohjaan. Kun se ei nykyttelyllä irronnut, ryhdyin tappovetoon. Samalla hetkellä ”pohja” alkoi liikkua livakasti alavirtaa kohti.

– Parin minuutin verran pääsin isoa jyrää pitelemään ilman että se osoitti minkäänlaisia oireita tulla edes näyttäytymään, kunhan junnasi pohjalla rauhallisesti. Ja sitten irti!

Normaalin ihmisen kohdalla tällainen tapahtuma aiheuttaisi pitkään jatkuvia ja kovaäänisiä ynnä karkeita mielenilmauksia, mutta Tuiskunen todennäköisesti tyytyi naurahtamaan – tosin ehkä takakireästi – että sattuuhan sitä.

Irtokalojen jaksoa seurasi 50 minuuttia kestänyt seesteinen jakso, joka päättyi avauskalaan. Se osoittautui 15-senttiseksi ahveneksi. Mutta perho johti kilpailua!

Miten niin johti?

Herralankosken ylittävän maantiesillan alla on hyvä ottipaikka.

Heikki ei ollut saanut samassa ajassa vieheillään muuta kuin tärppejä ja siinä vaiheessa miehemme päätti lähteä haukijahtiin kosken alapuoliselle Antilanlahdelle. Jarin saalispussi karttui sillä välin kahdellä 22-senttisellä särjellä.

Pian särkien jälkeen samassa isonjyrän ottispotissa liitsiin pamahti kirjolohi, joka irtosi pian pyörähdettyään pinnassa.

– Ja kuten vähän pelkäsinkin, Heikki onnistui haukijahdissaan ja mittasi luupään pituudeksi 60 senttiä. Koska itselläni ei ollut sopivia haukiperhoja edes mukana, en viitsinyt lähteä haukea tavoittelemaan.

– Kunnon toutaimella olisi 60 senttiä voinut kuitenkin kuitata helposti, vaan sellaista ei minulle tällä erää suotu. Tuli kuitenkin vielä särki ja pari ahventa, joista suurin 27-senttinen.

Kolmen tunnin kohdalla kalastajat nostivat vieheensä vedessä, sillä kilpailu oli päättynyt. Heikin suurimmaksi todettiin 60-senttinen hauki ja Jarin suurimmaksi jäi 27-senttinen ahven.

Perho hävisi vieheelle siis 33 sentillä, josta oikeaksi vastaukseksi saatiin 33L, edellisen jutun ohjeistuksen mukaisesti.

– Mutta jossiteltavaa jäi paitsi minulle myös Heikille, jolta karkasi iso toutain.

Vaan onnistuttiinko oikea vastaus arvaamaan? Huolimatta yli 200 vastauksesta, yhtään oikeaa ei tullut. Lähimmäksi eli kahden sentin päähän osui Hanna Koivistoinen Mustasaaresta, joten ykköpalkinto lähtee hänelle.

Kaikkien vastaajien kesken arvotun viehepalkinnon saa Peetu Tuomisto Keuruulta.

Onnea voittajille ja kaikille osallistuneille iso kiitos! Tapaamme viikon kuluttua uuden ja ehkä helpomman kilpailun merkeissä.

Perhomies ei tällä kerralla onnistunut isojen kalojen ylösotossa, joten tulos jäi laihaksi.