Suomen sorsalajeilla menee huonosti, ja jo yli puolet lajeista on luokiteltu jollain tasolla uhanalaisiksi. Vieraspetojen epäillään olevan tähän mahdollisesti yksi syypää.
Uusi tutkimus osoittaa epäilyn aiheelliseksi. Kolme vuotta kestäneissä Helsingin yliopiston ja tanskalaisen Aarhusin yliopiston kokeissa riistakameroihin tallentui runsaasti kuvia vieraslajeista rosvoamassa keinopesiä, joita tutkijat perustivat Suomeen ja Tanskaan.
Tarhattujen sinisorsien munilla varustettuja keinopesiä tehtiin yli 400, joista noin 290 Suomeen Uudellemaalle, Hämeeseen ja Pohjois-Savoon. Pesät perustettiin ympäristöihin, joissa sorsat normaalistikin pesivät.
Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tutkijatohtori Sari Holopaisen mukaan supikoira kävi tuhoamassa pesiä odotetusti rannoilta ja yllättävän usein myös metsästä vesistöjen läheltä.
Riistakamerat paljastivat, että monilla pesillä vieraili useampi peto. Varislinnut hoksasivat pesät usein ensimmäisinä. Joskus varislintu rikkoi munan jo pesään, ja rikotut munat puolestaan houkuttelivat paikalle nisäkäspetoja. Minkki ja supikoira vierailivatkin usein jo muiden rosvoamilla pesillä.
Holopaisen mukaan alueella olevat pedot voivat hyötyä toisistaan. Varislintujen rikkomat munat antavat vihjeen nisäkäspedoille, ja nämä taas ovat uhka munien lisäksi sorsaemollekin.
– Monipuolisen petolajiston vaikutus voi siis olla enemmän kuin lajiensa summa.
Supikoira on sopeutuja
Supikoira osoittautui ympäristönkäytöltään monella tapaa luontaisia lajeja monipuolisemmaksi.
Lajia havaittiin yleisesti rannoilla ja rantametsissä, ja se oli joustava myös maatalous- ja kaupunkimaiseman suhteen. Supikoira osoitti lisäksi olevansa sopeutuva osa muuta pienpetolajistoa, sillä viikon havainnointijaksolla se saattoi olla joko ainoa pesällä kuvattu laji tai osa runsaslajista yhteisöä.
Tutkijoiden mukaan keinopesäkokeilla ei voida suoraan osoittaa, että supikoiralla on vaikutusta sorsakantoihin.Tulosten perusteella supikoira on kuitenkin luontaisia nisäkäslajeja yleisempi pesärosvo.
Vieraspetojen lisäksi vesilintukantojen taantumiseen vaikuttavat useat tekijät, joista monet liittyvät vesien liialliseen rehevöitymiseen. Keinopesäkokeiden tulokset auttavat kuitenkin osaltaan ymmärtämään syitä siihen, miksi vesilintukannat ovat heikkenemässä.
Luonnonvarakeskuksen tutkijan Hannu Pöysän mukaan monen vesilintulajin pesimäkannan taantuminen erityisesti rehevillä järvillä osuu ajallisesti yhteen supikoiran ja minkin runsastumisen kanssa.
Tukea havainnolle on löytynyt edesmenneen kalastajan Pentti Linkolan Hämeessä keräämästä aineistosta. Linkolan aineistosta löytyi tietoja vesilinnustossa tapahtuneista muutoksista vuosina 1951-1970 ja 1996-2015.
Vuosien 1951–1970 aineistot olivat jaksolta, jolloin supikoira ja minkki olivat Suomen luonnossa vielä harvalukuisia.
Haitallinen vieraslaji
Supikoira on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Se tarkoittaa, että lajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueella. Sitä ei myöskään pitä hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää tai myydä tai muuten luovuttaa.
Alun perin supikoira on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Suomeen sitä tuotiin alun perin tarhoihin turkiseläimeksi. Nykyinen luonnonkanta ei ole kuitenkaan lähtenyt liikkeelle tarhoista, vaan Suomeen itärajan yli entisen Neuvostoliiton alueelta levittäytyneistä yksilöistä.
Ensimmäiset supikoirat tavattiin Suomessa jo 1930- ja 1940-luvuilla. Varsinainen invaasio käynnistyi 1950-luvulta alkaen ja pari vuosikymmentä myöhemmin supikoira oli levinnyt koko eteläiseen ja keskiseen Suomeen. Nykyisin laji on yleinen koko maassa, paitsi pohjoisimmassa Lapissa.
Kanta kasvaa koko ajan, sillä supikoirian saalismäärä on kasvanut tasaisesti. Vuotuonen metsästyssaali on nykyin jopa 200 000 yksilöä.
