Teknologia-aiheisessa teknologiablogissa Gizmodossa (USA) julkaistiin äskettäin karttapalvelu Google Mapsin omainaisuuksia kritisoiva juttu.

Artikkelissa kerrottiin, että Google Maps tarjoilee käyttäjilleen potentiaalisesti hengenvaarallisia reittejä Skotlannissa sijaitsevalle, yli 1300 metriä korkealle Ben Nevis -vuorelle.

Vuorikiipeilijöitä edustava Mountaineering Scotland ja luonnonsuojelujärjestö John Muir Trust ovat varoittaneet, että Google Maps opastaa retkeilijät Ben Nevikselle sellaista reittiä pitkin, joka tuottaa hankaluuksia myös kokeneille kiipeilijöille.

Järjestöjen mukaan sateessa ja pilvisessä säässä Google Mapsin ehdottama reitti saattaa olla jopa kuolettavan vaarallinen.

Google on tiedottanut, että se tutkii mahdollisuutta opastaa retkeilijät vierailijakeskukseen, josta voi kysellä tarkempia reittitietoja vuoren huipulle.

Ben Nevis ei ole kuitenkaan ainoa kohde, jolla Google Maps johdattaa retkeilijät harhaan. Yli 1000 metriä korkeaa An Teallachia koskee samanlainen ”opastusongelma”. Mapsin ohjeilla retkeilijät pääsevät suoraan jyrkänteen reunalle ja sen yli. Epäilemättä samanlainen ”sinne päin” -tyyli koskee karttapalvelun reittivalintoja ympäri maailmaa.

Hyvä reitti huipulle? Ensin vähän matkaa Käsivarrentietä kaakkoon ja sen jälkeen suoralla suunnalla huipulle.

Suoraa tietä Saanalle

Onneksi Suomessa ei ole Ben Neviksen tai An Teallachin kaltaisia vuoria, jotka saattaisivat muodostua vaarallisiksi paikkaa tuntemattomille ja Google Mapsin ohjeisiin luottaville ihmisille.

Vai onko?

Pistimme Google Mapsin pikakokeeseen ja pyysimme siltä reittiohjeen Suomen ehkä tunnetuimmalle maamerkille, Saanalle. Lähtöpaikaksi valittiin Kilpisjärven retkeilykeskus.

Google Maps veisaa niin sanotusti viis virallisesta reitistä, joka alkaa retkeilykeskuksen takaa pysäköintialueen kulmasta ja nousee loivasti kohti pohjoiskoillista.

Karttapalvelun näkökulmasta kätevimmin Saanalle pääsee, kun patikoi Käsivarrentietä reilun kilometrin verran kohti kaakkoa ja sen jälkeen oikaisee suoralla suunnalla tunturin jyrkimmästä kohdasta sen huipulle.

Google Maps ehdottaa samaa reittiä sekä kävelijöille, pyöräilijöille että – yllättäen – autoilijoille, jotka etsivät palvelusta reittiohjetta Saanalle.

Google Maps viittaa ehdotuksellaan kintaalla kaikille mahdollisille suojelupäätöksille. Saanan rinne on nimittäin rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi jo aikoja sitten.

Saanan rinteillä suojellaan erilaisia sammalia ja luontotyyppejä. Sieltä avautuu myös hieno näkymä Pikku-Mallalle.

Kotiloita ja sammalia

Saanan rinteellä suojellaan muun muassa alpiinisia ja boreaalisia tunturikankaita ja silikaattialustan niittyjä, subarktisia Salix-pensaita, Fennoskandian lähteitä ja lähdesoita, Cartoneurion-huurresammallähteitä, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia ja alpiinisia Caricion bicoloris-atrofuscae -pioneerikasvustoja.

Perustana suojelussa ovat esimerkiksi seuraavat lajit: lettosiemenkotilo, ahma, pohjankellosammal, lapinpahtasammal ja pahtahietaorvokki.

Googlelle kasvit ja suojelu ovat yhdentekeviä. Se suhtautuu luontoon suurin piirtein ilmaisulla, joka muotoiltiin Lapinlahden Lintujen sketsisarjassa Kuudesti laukeava: EVVK, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Karttapalvelun ehdottamalle reitille voi naureskella. Kukaan suomalainen ei lähtisi todennäköisesti kokeilemaan nousua tunturin jyrkimmästä kohdasta ja useimmat saattavat tietää, että rinne on suojelualuetta.

Mutta entä kun paikalle tulee ulkomaalainen turisti, joka ei tiedä eikä kysy?

Google Mapsistä ei voi päätellä, että Korkeimmaistenjärvi sijaitsee keskellä suljettua Vesijaon luonnonpuistoa.

Suljettuun puistooon

Google Maps suhtautuu yhtä rennosti luonnonpuistoihin, jotka ovat yleensä tutkimukselle pyhitettyjä ja retkeilijöiltä suljettuja alueita.

Esimerkkinä toimii Padasjoella sijaitseva 114 hehtaarin kokoinen Vesijaon luonnonpuisto, jossa Metsäntutkimuslaitos aloitti koetoiminnan lähes sata vuotta sitten ja joka siirtyi Metsähallitukselle vuonna 2008.

Järjestyssäännön mukaan Vesijako on perustettu ”säilyttämään koskemattomana edustavaa eteläisen Järvi-Suomen metsäluontoa ensisijaisesti tieteellistä tutkimusta varten.”

Natura 2000-alueeseen kuuluva Vesijako on suljettu retkeilijöiltä, sillä luonnonpuistossa on erityisen runsas kääpälajisto, johon kuuluu useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja.

Myös alueen linnusto on monipuolinen. Puistossa on esimerkiksi vanhojen metsien kolopesijälajeja, kuten helmipöllö ja idänuunilintu.

Kun Google Mapsilta kysyy kävelyreittiä Padasjoen keskustasta Vesijaon alueella sijaitsevalle Korkeimmaistenjärvelle, palvelu kertoo ujostelematta, mitä kautta kannattaa mennä.

Ystävällisesti Maps tarjoaa jopa kahta erilaista vaihtoehtoa noin 20 kilometrin patikkamatkalle.

Reittiehdotuksesta puuttuu vain ystävällinen toivotus, ”ota uimapuku mukaan, sillä Korkeimmaistenjärvessä saat varmasti polskutella rauhassa”.