Osuin kerran perheen kanssa Keski-Norjaan viikolle, jona vettä vain satoi ja satoi, kaikki oli märkää ja sumuista.

Piti olla kalakeli, mutta ainoat kalatapahtumat tulivat tosi vaaleaan lohikoon March Browniin, ja nekin vähät lohenpoikasten tökkimisiä.

Tukkoisenharmaan sään perhovalinta teetti yllättävästi töitä, eikä rasiasta löytynyt mitään kelpaavaa.

Kaikki oli märkää ja mielikin maassa. Eihän sen kesän kohokohdan ja lomareissun näin pitänyt mennä?

Aamukahvin jälkeen suuntasin joelle. Sade oli luojan kiitos ainakin tauonnut, mutta paksu sateen jälkeinen usva leijui kaikkialla.

Päätin kokeilla uutta valkeaa perhoa. Se istui sävyltään sumuun, ja siitä huokui jotenkin ottiperhofiilis. Enkä kauaa ehtinyt heittää, kun pieni kirkas titti narahti kiinni.

Pertti Kanerva sitoo ”Sumuperhon” Erän numerossa 7/20221. Mukana resepti ja tarvittavat materiaalit.(juttu aukeaa tilaajatunnuksella).

perhonsidonta

Sumuperhon materiaalit ovat vuosien aikana. Perhon runko on hologrammihopeaa, pyrstö jämäkkää Fluorofibre -kuitua ja koukku hopeanvärinen.