Asuin 1990-luvulla Kemijärven rannalla. Ihmettelin, miksi uskomattoman kauniin järven selällä näki vain harvoin soutajia ja kalastajia.

Olivatko paikalliset kääntäneet selkänsä järvelle?

Ajelin Kemijoen vartta joen latvoille. Kemijoki oli kesäisin melkein autio, vaikka joki on Suomen suurin ja sen vesistö kattaa kaksi-kolmasosaa Lapin pinta-alasta. Vaikutelma kesäisellä Kemijoella oli sama kuin yöllä luostarin puutarhassa.

Tornio-Muoniojoki, Teno ja Näätämöjoki näyttävät kuin siellä olisi jatkuvat juhannusjuhlat. Väkeä ja karavaanareita virtaa Pohjolan valkeina öinä pohjoiseen.

Nuotiot lepattavat jokien rannoilla, kelat  surisevat vesillä, ja myöhäinen etsii turhaan mökkiä yöpyäkseen. Joelta nousee kymmenkiloisia ja kapakoiden yötunneilla yli 15-kiloisia kojamoita.

Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mukaan Torniojoella ja Tenolla käy vuosittain tuhansia lohenpyytäjiä.

Jokainen kalastaja jättää yhdellä reissulla rahaa kuntalaisille keskimäärin 700-1 000 euroa. Rahamäärä ehkä tuntuu pieneltä, jos sitä arvioi ison mahan viereltä. Mutta kummasti se saa eloa syrjäseudulle.

Valtion vesivarasto

Torniojoki ja Teno elävät mutta Kemijoki on kuollut. Näin käy kaikkialla, missä joki ja luonto jauhetaan teollisuuden raaka-aineeksi. Kemijoki on jokiyhtiön raaka-ainetta. Kemijoki on valtion vesivarasto, ei oikea joki.

Kemijoki oli ennen Euroopan paras lohijoki, josta nousi parhaimpana vuonna 450 000 kiloa lohta ja tutkimaton määrä meritaimenia ja merisiikoja. Ne nousivat Kemijoen latvoille asti, vaikka poliitikot tinkaavat muuta.

Puoli miljoonaa kiloa oli vain kruunun lohta. Salaa pyydettyä ja kotitarvekalaa ei tilastoitu vanhoina aikoina.

Nyt Kemijoki on kuollut. Kemijoki on loheton lohijoki.

Mitä pitäisi tehdä?

  1. Rakennetaan ohitusuomat voimayhtiöiden, Lapin liiton ja lappilaisten poliitikkojen ohi, jotta lohi, taimen ja siika nousevat jälleen Kemijokeen.
  2. Suomen valtio ja voimayhtiöt pyytävät jokivartisilta anteeksi.

Tapani Niemen toimittama dokumenttisarja Lohen surma I-V Yle Areenassa.