Osalla alueista on ollut Metsähallituksen mukaan rajoituksia jo aiemmin.

Metsähallitus pitää pohjoisen Suomen kuntalaisten ML8§ mukaista oikeutta metsästää kotikuntansa valtion mailla erittäin tärkeänä, mistä syystä rajoitusehdotukset ovat alueellisesti hyvin rajallisia. Päätöksen asiassa tekevät aluehallintovirastot.

Metsähallitus päätyi tekemään selvityksen metsästysturvallisuudesta suojelualueilla loppuvuodesta 2020.

Syynä oli paitsi Urho Kekkosen kansallispuiston erämaisella alueella Kemihaarassa syksyllä 2020 tapahtunut traaginen metsästysonnettomuus, myös kansallispuistojen ja muiden suosittujen retkikohteiden käyntimäärät, jotka ovat tuplaantuneet 10 vuoden aikana.

Vilkkaiden retkeilykohteiden vastuullisena hoitajana Metsähallitus päätti esittää oman näkemyksensä ehdotuksina, joilla edistettäisiin alueiden metsästysturvallisuutta merkittävästi muuttuneessa tilanteessa.

Metsähallituksen Luontopalvelut ja Eräpalvelut tekivät selvityksen yhteistyössä. Selvityksessä kiinnitetään huomiota myös muihin metsästysturvallisuutta lisääviin toimiin, esim. metsästäjille tarjottavan paikkatiedon kehittämiseen ja tehostettuun viestintään.

Rajoitusehdotuksia vain hyvin pienille alueille

Metsästysrajoituksia esitetään tiukasti rajattuina alueina yhdentoista pohjoissuomalaisen suojelu- tai retkeilyalueen eräille päiväretkeilykohteille, jotka sijaitsevat matkailukeskusten, taajamien ja niiden lähialueiden välittömässä läheisyydessä. Niistä neljä sijaitsee Lapissa ja loput Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Rajoituksia on haettu seuraaviin kohteisiin:

Hossan kansallispuisto: Hossan luontokeskuksen lähialue ja kansallispuiston itälaita.
Inarin retkeilyalue: Juutuan polkujen, Jäniskosken/Haapakosken sekä Juutuanvaaran päällä olevien valaistujen kuntoratojen alueet.
Iso-Syötteen retkeilyalue: rajoituksia koko alueelle.
Napapiirin retkeilyalue: Vaattunkikönkään ja Vikakönkään alueet.
Oulangan kansallispuisto: Pienen Karhunkierroksen 382 hehtaarin alue Juumassa.
Riisitunturin kansallispuisto: metsästyksen rajoituksia 411 hehtaarin alueelle päiväreittien läheisyydessä.
Syötteen kansallispuiston lähialue: rajoitusta haetaan 120 hehtaarin alueelle Pikku-Syötteen matkailykeskukseen
Syötteen virkistysmetsä: kieltopäätökselle haetaan jatkoa virkistysmetsän alueella.
Taivalvaaran lähivirkistysmetsä: metsästysrajoitusta haetaan lähivirkistysmetsään ja lähialueelle (399 hehtaaria)
Urho Kekkosen kansallispuisto: Kaunispään-Kiilopään alue.
Valtavaaran  ja Pyhävaaran luonnonsuojelualue, Rukan matkailukeskuksen lähialue: rajoitus koko luonnonsuojelualueelle sekä Rukan matkailukeskuksen lähialueelle.

Esitetyt rajoitusalueet löytyvät metsästysturvallisuusselvityksestä.

Jatkovalmistelussa aluehallintovirastot osallistavat eri tahoja varsinaisista päätöksistä vastaavina viranomaisina. Metsästyslain mukaisesti aluehallintovirastot voivat antaa rajoituksia viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Metsähallitus on jo esitellyt ehdotusluonnokset valtaosalle paikallisista riistanhoitoyhdistyksistä.

Lapin, Koillismaan ja Kainuun eteläpuoleisilla alueilla metsästys on lähtökohtaisesti pääosin kielletty luonnonsuojelualueilla, ja niille erikseen harkitut metsästysoikeudet on säädetty alueita perustettaessa.

Selvityksen laadinnan yhteydessä Metsähallitus on selvittänyt myös kaikkien eteläisten luonnonsuojelualueiden metsästysjärjestelyt, eikä tällä hetkellä ole syytä tehdä niille uusia metsästysrajoituksia.

Metsähallitus esittää, että ehdotuksen piiriin kuuluvilla rajoitusalueilla olisi kuitenkin sallittua mm. hirvenajo myös koiraa käyttäen sekä pienpetojen loukku- ja rautapyynti.

Tiedon lisäämisellä ja paremmalla ohjeistuksella on suuri merkitys

Metsästäjät vastaavat aina metsästyksen turvallisuudesta. Turvallisuutta voidaan kuitenkin lisätä niin, että metsästäjillä on käytettävissään riittävä tieto alueista, joissa muita luonnossa liikkujia on erityisen paljon.

Tilannetta voidaan parantaa yhteistyöllä Metsähallituksen, riistahallinnon, metsästäjäjärjestöjen sekä metsästäjille kaupallisia paikkatietojärjestelmiä tarjoavien toimijoiden kesken.

Metsähallitus haluaa myös avoimesti ja yhä paremmin viestiä metsästyksestä laillisena käyttömuotona niillä suojelualueilla, joissa se on sallittua. Näin retkeilijöiden kohtaamiset metsästäjien kanssa eivät tule yllätyksenä.

Viestinnän ja laadukkaan paikkatiedon tarjoamisen lisäksi turvallisuutta voidaan parantaa monin muin toimin: Metsästäjät voisivat tiedottaa mm. tienvarsiopastein käynnissä olevista seuruejahdeista nykyistäkin enemmän alueilla, joilla on paljon muitakin liikkujia.

Nykyinen värikkäämpien ulkoiluvaatteiden trendi edesauttaa luonnossa liikkujien turvallisuutta monin tavoin, myös mm. eksymistilanteissa.