Jokainen ahvenen pilkkijä varmasti tavoittelee – ainakin haaveissaan – kunnon kyrmyniskaa, mutta melko harvoin sellainen pilkkisiiman päähän kopsahtaa.
Tai no, mitä nyt kukakin isona pitää. Jos varttikiloinen riittää sellaiseksi, aika moni meistä on suurahvenenkalastajan statuksen ansainnut.
Mutta jos pannaan ison alarajaksi puoli kiloa tai jopa kilo, haasteet lisääntyvät huomattavasti. Silloin on jo syytä tietää, missä pilkkiä, millä ja miten.
Viikon vinkki
Mitä: Isoa ahventa
Mistä: Järviltä ja rannikolta
Millä: Tasapaino- ja jigipilkeillä sekä mormyskoilla
Muista: Hyvän paikan ja päivän sattuessa ahvenia saattaa saada kymmeniä kiloja. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko jättisaaliille oikeasti käyttöä. Ellei, lopeta ajoissa.
Tähän aikaan vuodesta ahvenet alkavat olla täydessä kutupulleudessaan eli painavimmillaan, joten omaan pilkkiassuennätykseen tarjoutuvat parhaat mahdollisuudet.
Kalat siirtyvät vähitellen kohti kutupaikkojaan, matalia, nopeasti lämpiäviä sisälahtia, mutta edelleen isomuksia voi tavoittaa täydessä syömäkiimassa myös selkävesiltä.
Pohjanlahden rannikon ahveninvaasiot tarjoavat ehkä klassisimman esimerkin raitapaitaisten kutuvaelluksesta.
Esimerkiksi Hailuodon Ojakylänlahti, Lumijoen Varjakka, Siikajoen Merikylänlahti ja Raippaluodon lukemattomat poukamat Vaasan liepeillä ovat monen pilkkijän keväisiä pyhiinvaelluskohteita.
Kyseisillä vesillä voi kilokin rikkua ahvenen painossa.
Järvillä ei aivan vastaavanlaista massavaellusta useinkaan koeta, ja koska sisävedet ovat myös luonteeltaan erittäin vaihtelevia, on niistä vaikea kertoa mitään yleispätevää.
Joka tapauksessa kevätahvenia kannattaa kokeilla myös rantamatalasta, jos perinteiset syvänveden apajat tuntuvat ehtyneen.
Ajoahventa selkävesiltä
Yksi hyvä konsti isomusten tavoittamiseksi on etsiä niiden ruokalähteet eli pikkukalat, joita useimmiten löytää syvän veden päältä selkävesiltä. Sakeat muikku- ja kuoreparvet houkuttelevat luokseen saalistajia ennemmin tai myöhemmin.
Pilkkiä ei kannata lilluttaa pohjalla, vaan esimerkiksi hiukan pikkukalaparven yläpuolella. Tämä hienosäätö onnistuu toki vain, kun käytettävissä on kaikuluotain.
Elektroniikasta on valtava apu muutenkin.
Pääosa ison ahvenen jahtaamisesta kuluu haukottavan tylsissä merkeissä, kun luotaimessa ei näy kuin pikkukalojen kihinää, jos välillä sitäkään.
Mutta tilanne saattaa sähköistyä millä hetkellä hyvänsä, kun väliveteen ilmestyy paksu juova. Jos hyvin käy, juova alkaa nousta jyrkässä kulmassa kohti pilkkiä.
Kun tapahtumat näkee luotaimesta, osaa tulevaan tärppiin varautua. Ilman kaikua saattaisi päivän ehkä ainoa tilaisuus tulla ”nukuttua” pommiin.
Isot ahvenet ovat kannibaaleja, joten ahvenen värinen tasuri on hyvä valinta toisinaan.
Tasurilla tai morrilla
Monet härnäävät isoa ahventa tasapaino- tai jigipilkeillä.
Värikoukku on hyvä olla varsinkin isomman pilkin vatsapuolella, mutta jos pilkitään Ässä-tyyppisillä pienillä karvapyrstöillä, sellaiseen ei tietenkään ole mahdollisuutta. Toimii ilmankin.
Muikun, kuoreen, salakan tai ahvenen värit ovat useimmiten päteviä valintoja, mutta erityisesti sameissa vesissä kannattaa kokeilla myös ärsyvärejä.
Pikkuruinen mormyska voi tuntua toivottomalta suurahvenen pyydykseltä, mutta koon ei pidä antaa hämätä. Päinvastoin keväällä saattaa juuri morri olla se ase, jolla ison körsikkään saa parhaiten höynäytettyä.
Erityisesti matalasta pilkittäessä morria kannattaa kokeilla, mutta syvemmissä vesissä kyytipojaksi on syytä laittaa pystypilkki.
Ja avanto kuusituumaisella, ettei käy vanhanaikaisesti.
PS. Ja hei! Ollaanpa varovaisia siellä ulkona! Jäät hupenevat nyt kiivasta vauhtia ja ovat muuttuneet vaarallisen heikoiksi jo eteläisessä Suomessa. Kesk-Suomessa jään paksuudet huitelevat tällä hetkellä 40-58 sentin välillä, mutta jo yksi päivä kaiken muuttaa voi. Pohjois-Suomessa lukemat huitelevat yleisesti 50 sentin paremmalla puolella, mutta ei sielläkään kannata joka paikassa tuudittautua ajatukseen, että alusta kestää.
Isolle ahvenelle maittaa välillä hyvinkin pieni eväs.
Lisää vinkkejä:
Vuosi 2020
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
Vuosi 2021
► Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
► Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin
► Viikko 3: Keskitalven kuhaa sisävesiltä
► Viikko 4: Kalatkin kaipaavat valoa
► Viikko 5: Ahventa rautupilkillä
► Viikko 6: Madepilkki on pimeää puuhaa
► Viikko 7: Lajikalastajan talvilomaviikko
► Viikko 8: Kuhapilkkiä matalasta vedestä
► Viikko 9: Näin pyydystät ruokakalat tunnissa
► Viikko 10: Parhaat pilkkiajat lähestyvät
► Viikko 11: Haukea rantamatalasta
