Etelä-Suomessa lumet ovat saamassa jo hyvä vauhtia kyytiä.
Kun hanki hupenee, lumettoman jään alla alkaa tapahtua toden teolla. Moni kalalaji herää ajoittain jopa hurjaan ottiin. Nyt on hyvä hetki kokeilla esimerkiksi haukipilkkiä.
Viikon vinkki
Mitä: Haukea.
Mistä: Järvien kaislikkorannoilta ja lahtien pohjukoista.
Millä: Jigipilkeillä, tasureilla ja lusikkauistimilla.
Muista: Sulamisvedet nakertavat jo hyvää vauhtia järvien jääkantta, joten kuivapuku ylle ja naskalit kaulaan.
Etelä-Suomen rannikolla merijää alkaa olla jo vaarallista liikkumiseen, mutta sisävesillä pilkkiminen on vielä hyvinkin mahdollista, kunhan käyttää järkeä ja mukana on oikeat turvavarusteet.
Kuivapuku, paukkuliivit ja jäänaskalit pitävät pinnalla ja auttavat avannosta ylös, jos vahinko sattuu.
Hauki on lisääntyvän valon herättämänä hakeutumassa kohti kutupaikkoja. Parhaita pelipaikkoja ovat kaislikkorantaiset lahdet ja niiden suut.
Kaislikkorannat ovat valitettavasti myös niitä paikkoja, joilla kevätaurinko pehmittää jään nopeimmin. Tummavartiset, jäästä törröttävät kaislat imevät hyvin auringon lämpöä, ja niiden ympäristö pehmenee nopeasti.
Jää kaislikossa saattaakin pettää täysin varoittamatta. Tämä on aina syytä pitää mielessä.
Isot kalat on helppo ottaa ylös isosta avannosta. Sopiva haukipilkkijän kaira onkin 6–8 tuumainen. Hauki saattaa niellä pilkin hyvinkin syvälle, joten perukekin kuuluu pakollisiin varusteisiin.
Iso kaira ja jämäkkä vapa
Kun tavoitteena on hauki, sitä ei kannata lähteä tavoittelemaan aivan kevyellä kalustolla. Kaira saa olla mieluusti 6–8-tuumainen.
Kyllä nelituumaisellakin kairalla pärjää aika pitkälle, mutta jos saalis onkin useampikiloinen, sen taiteileminen ylös pienestä reiästä on jo vaikeaa. Siinä touhussa tulee äkkiä naamaliikkeitä kalan lisäksi myös kalastajalle.
Normaali, halkaisijaltaan noin 7-senttisellä puolalla varustettu pilkkivapa toimii yleensä haukihommissa ihan hyvin, mutta pari senttiä isopuolaisemmassa ja jämäkkäkärkisessä vavassa, tai haspelikelalla varustetussa pilkkivirvelissä, on enemmän väsytyspotentiaalia, mikäli se suuri sattuukin osumaan kohdalle.
Suuren varalta haukipilkkijän siimassakin on luonnollisesti vetolujuutta riittävästi, eli ainakin 10 kiloa.
Jos päivälämpötila on plussan puolella, kuitusiima toimii hyvin, mutta kovalla pakkasella se tuppaa jäätymään nopeasti aivan tönköksi. Pakkasella paksu monofiili tai fluorocarbon onkin kuitua parempi siimavalinta.
Yksi tärkeä varuste on tietenkin peruke.
Jos ja kun hauki haukkaa pilkkiin, se ei maistele varovaisesti, vaan imaisee pilkin syvälle suureen kitaansa. Siima tulee siis suojata riittävän pitkällä perukkeella. Sen kuntoa kannattaa myös tarkkailla kalastuspäivän aikana aina tärppien tai ylös saatujen kalojen jälkeen.
Kokeile haukipilkillä myös vetouisteluun tarkoitettuja lusikoita. Tässä ottipelinä oli 65-millinen ja 9-grammainen Räsänen.
Monta hyvää viehevaihtoehtoa
Hauki on siitä mukava pilkittävä, että sille kelpaa hyvin monipuolinen valikoima erilaisia vieheitä. Suuret pilkkijigit, noin 7-senttiset tai sitä isommat tasurit ja kevyet lusikkauistimet ovat esimerkkejä hyvistä vaihtoehdoista.
Haukea pilkitään aivan matalista vesistä, joten pilkin ei tarvitse olla raskas. Päin vastoin, tasureista kevennetyt ovat monesti hyvä valita, eikä jigissäkään tarvita raskasta päätä.
Jigissä tärkeintä on eloisasti ja herkästi keinahteleva, riittävän kookas häntä. Kannattaa kokeilla ärsyvärejä, ja puhtaan valkoistakin.
Sopivia lusikkauistimia löytää kesäkalastusvieheiden valikoimasta. Esimerkiksi vetouisteluun tarkoitetut kevyet lusikat kelpaavat rantamatalassa pilkkimiseen vallan mainiosti.
10-grammainen Räsäsen Seiska on erinomainen haukipilkki. Sen leijailu jo aivan pienelläkin vavan nostolla on erittäin hyvin haukea houkutteleva.
Kannattaa kokeilla -osastoon kuuluvat myös muun muassa alumiiniset lusikat, joita on tarjolla etenkin kuhapilkeiksi. Merkeistä mainittakoon Jasu ja Kuusamon Lätkä.
Eipä suuri liitsi tai tinselityyppinen sidoskaan ole välttämättä hullumpi valinta. Jopa ylös ja alas verkalleen nosteltu pyöreälehtinen lippa saattaa joskus toimia.
Kirkkaina kevätpäivinä kannattaa ehkä edetä hitaasti aivan rannan tuntumassa. Samalla reiällä pilkitään noin vartti ennen kuin tehdään reikä uuteen paikkaan.
Kaksi eri taktiikkaa
Perinteinen haukipilkkitaktiikka toimii yleensä niin, että kaislikon reunaan porataan pitkä rivi reikiä, joita sitten lähdetään kiertämään järjestyksessä läpi.
Hyväksi oletetulle haukipaikalle kannattaa tehdä useampikin reikärivi, yksi aivan kaislikon reunaan, yksi hiukan kauemmaksi avoveden puolelle, ja vielä yksi ehkä keskelle kaislikkoakin.
Moni tekee reikärivit jo aamuvarhaisella ennen auringonnousua, jolloin ne saavat rauhoittua ja niitä päästään käymään läpi heti, kun päivänvalo alkaa lisääntyä.
Jos aamulla on kipakkaa pakkasta, liian aikaisin tehdyt reiät tuppaavat kuitenkin jäätymään aika nopeasti umpeen.
Aika hyvin toimii sekin, että reiät tehdään riittävän laajalle alueelle aamulla auringonnousun aikaan. Ensimmäisenä kairatut avannot ovat kyllä jo saaneet rauhoittua riittävästi, kun viimeisiä vielä poraillaan.
Reikärivi käydään järjestelmällisesti läpi pariin kolmeen kertaan, ja mikäli tulosta ei tule, on aika katsella uutta paikkaa.
Joskus kannattaa ehkä kokeilla sellaistakin taktiikkaa, että kovan kairanrouskeen ja laajan alueen nopean rei’ittämisen sijasta pilkkii hiljalleen edeten pitkin rantamatalia.
Sopivalta näyttävään paikkaan tehdään reikä, ja siinä pilkitään riittävän kauan, kunnes vaihdetaan paikkaa ja tehdään uusi reikä.
Etenkin pilvettömän kirkkaina ja aurinkoisina päivinä vähän kauempanakin väijyvä hauki saattaa joskus kiinnostua pilkistä, joka on pyörähdellyt noin 10–15 minuuttia samalla paikalla. Kannattaa kokeilla ainakin kirkasvetisillä järvillä.
Lisää vinkkejä:
Vuosi 2020
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
Vuosi 2021
► Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
► Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin
► Viikko 3: Keskitalven kuhaa sisävesiltä
► Viikko 4: Kalatkin kaipaavat valoa
► Viikko 5: Ahventa rautupilkillä
► Viikko 6: Madepilkki on pimeää puuhaa
► Viikko 7: Lajikalastajan talvilomaviikko
► Viikko 8: Kuhapilkkiä matalasta vedestä
► Viikko 9: Näin pyydystät ruokakalat tunnissa
► Viikko 10: Parhaat pilkkiajat lähestyvät
