Perässähiihtäjä ja hiihtoniilo. Molemmista nimityksistä helähtää ehkä hieman alentuva tai jopa ivallinen kaiku.

Hiihtoniiloiksi on perinteisesti nimitetty hiihtoon lähes raivokkaan innostuneesti suhtautuvia henkilöitä, jotka pystyvät todennäköisesti luettelemaan kaikki hiihdon maailmanmestarit talviolympialaisista 1924 alkaen.

Perässähiihtäjät taas tulivat tutuiksi presidentti Urho Kekkosen (1900-1986) aikana, kun Kekkonen esikuntineen ja ystävineen hiihti keväisin pohjoisen hangilla.

Helsingin Sanomista eläkkeelle jäänyt Unto Hämäläinen on hiihtoniilo ihan virallisesti. Hänet nimitettiin vuonna 2014 Suomen Ladun hiihdon edistämiskampanjan eli Hiihtoniilojen kummisedäksi.

Perässähiihtäjäkin Hämäläinen on ollut. Hän kirjoitti ”arveluttavalla nimellä” varustettua blogia vuosina 2005-2016, jossa ruodittiin vaaleja ja kotimaan politiikkaa.

Perässähiihtäminen ei jäänyt Kekkosen aikaan, sillä hiihtäminen oli pitkään yksi suosituimmista suomalaisen valtaeliitin verkostoitumislajeista. Hämäläinen sen sijaan ei pilannut omaa hiihtoharrastustaan metsästämällä skuuppeja Saariselän laduilla.

– Minulle hiihtäminen tarjosi nimenomaan hengähdystauon politiikasta. Nautin eniten yksin hiihtämisestä.

Unto Hämäläinen kertoo hiihtoharrastuksestaan Susannan Särkän artikkelissa ”Hiihtopäivien keräilijä” Erän numerossa 3/2021. Jutussa paljastuu, mitä hiihtäjän kannattaa ottaa mukaan, kun lähtee Paloheinän laduille.

PS. Suomen Ladun Hiihtoniilojen toimintaan voi tutustua esimerkiksi Facebookissa.

paloheinä_hiihto

Helsingin Paloheinässä on tänäkin talvena ollut paljon hiihtäjiä. Jos aikoo lähteä joukkoon mukaan, kannattaa reppuun varata annos kärsivällisyyttä, Hämäläinen muistuttaa.