Lämmin sää on saanut viimeisen viikoin aikana lumet hupenemaan eteläsuomalaisilta järviltä. Monella järvellä on jo täysin paljas jää. Siellä täällä jäällä saattaa näkyä vanhoja pilkkiavantoja.
Joissakin paikoissa näkee myös sen, että kaikki saalis ei talven aikana ole kelvannut pilkkijöille.
Viikon vinkki
Mitä: Pieniä ahvenia ja särkiä.
Mistä: Järvien rantamatalista ja karikoilta.
Millä: Pystypilkeillä.
Muista: Etelä-Suomen järvillä jää voi olla virtapaikoissa jo vaarallisen ohutta. Merellä jää on nyt hyvin arvaamatonta.
Niin sanottua sivusaalista tai ”pikkusilppua”, eli pieniä ahvenia, särkiä ja muita särkikaloja on nakkailtu hankeen. Kun lumi on kadonnut, ehkä muutaman viikon takaiset piilopaikat ovat nyt paljastuneet.
Jäälle jätetyistä kaloista saavat apetta niin linnut kuin nisäkkäät, muun muassa varikset, korpit, merikotkat ja iltahämärissä tai öiseen aikaan jäillä kiertelevät ketut. Suottapa näitä pieniä kaloja kuitenkaan eläimille jättää, sillä ne ovat erinomaista raaka-ainetta myös moneen herkulliseen kalaruokaan.
Jos kotoa sattuu löytymään lihamylly, pieniä kaloja voi jauhaa sillä tahnaksi, minkä jälkeen niistä voi pyöritellä kalapullia tai tehdä mureketta.
Myllyn läpi menneissä kaloissa eivät ruodot haittaa, vaan ne jauhautuvat pieniksi. Jos pääosa saaliista onkin ahventa, muutama särkikin menee mainiosti niiden sekaan antamaan omaa makuaan.
Yksi hyvä pikkuahventen käsittelytapa on niiden nylkeminen. Voissa paistettuina ne ovat todella herkullisia. Pikkukalat ovat itse asiassa niin hyvänmakuisia, että toisinaan niitä kannattaa lähteä pyytämään ihan varta vasten.
Lumettoman jään alla on nyt sen verran reilusti valoa, että se saa kaikkiin kaloihin varmasti liikettä. Kun hyvä paikka löytyy, pussillinen pikkuahvenia ja särkiä nousee jäälle parhaassa tapauksessa ehkä jo noin tunnissa.
Nylkeminen on tehokas ja nopea tapa perata pikkuahvenet. Selkäevät irtoavat kalasaksilla. Sen jälkeen vain pari filetin viiltoa kiduskaarten taakse, nahan kulmasta sormilla kiinni, ja raitapaita sekä sen mukana myös kaikki sisälmykset lähtevät nykäisemällä pois.
Kalaparvia etsimään
Pienimmät kalat viihtyvät todennäköisimmin matalassa vedessä, joten tämän lajin pyytäjän ei tarvitse välttämättä kävellä montakaan askelta kotirannasta.
Hyviä pyyntipaikkoja ovat rannat noin 1–4 metrin syvyyksissä sekä karikot ja matalikot, jotka nousevat syvästä vedestä niin, että karin huippujen ja jään alareunan välillä on vain hitunen vettä.
Ahvenet löytää monesti vähän syvemmältä kuin särjet, mutta toisinaan 10–15-senttisiä ahvenia ja 20-senttisiä särkiä alkaa nousta samasta reiästä.
Yleispätevä taktiikka kalojen etsimiseen on se, että noin 3 metrin syvyyteen tehdään ensimmäinen reikä. Siltä poraillaan reikiä riittävän tiheästi rannan tai matalikon suuntaan, ja kaikki avannot käydään läpi.
Jos kaloja ei löydy näiltä matalimmilta paikoilta, kolmen metrin syvyydestä edetään vähän syvemmälle, kunnes parvet löytyvät. Yleensä viimeistään 6 metrin syvyydessä tapahtuu jotain, ja jos ei tapahdu, paikkaa ehkä kannattaa vaihtaa.
Suurilla järvillä on hyvä tähyillä saariin ja matalikoihin, jotka ovat syvän veden ympäröimiä. Nämä matalikot keräävät toisinaan kevättalvella valtavia pikkukalojen parvia. Kun niitä pääsee harventamaan, syönti saattaa olla aivan jatkuvaa.
Kala ylös minuutissa ei ole mitenkään poikkeuksellinen tahti.
Parasta näissä pikkuahventen hurjissa syöntihetkissä on se, että kiivaimman syönnin sekaan saattaa joskus iskeä se isokin, vaikka sitä ei erityisesti tavoittelisi. Pieni jännitysmomentti on koko ajan olemassa.
Pikkukalat voi jauhaa lihamyllyllä. Jauhetusta kalasta saa muun muassa erinomaisen maukkaita kalapihvejä.
Pystypilkki tehokkain
Pieni saalis vaatii pienikoukkuisen houkutuksen, ja tässä sarjassa vaihtoehtoina ovat lähinnä mormyska ja pystypilkki.
Mormyska kelpaa lähes kaiken kokoisille kaloille, joten se toimii aivan varmasti, kun tavoitellaan pikkukaloja. Ahvenparvien syönti voi kuitenkin joskus äityä niin kiivaaksi, että morri saattaa tuntua hiukan hitaalta työkalulta.
Syvyydet eivät rannoilla pilkittäessä ole suuria, joten morrin saa kyllä aika nopeasti pohjaan. Sen kanssa käytetään kuitenkin useimmiten niin ohuita siimoja, että niiden kanssa voi tulla herkästi sotkuja.
Pahimmassa tapauksessa ahvenparven kiinnostus lopahtaa juuri sillä hetkellä, kun selviteltävänä on se kaikkien aikojen solmusykkyrä siimassa. Tältä välttyy aika pitkälti sillä, että käyttää kilpapilkkijöiden suosimaa kehimisvapaa.
Pystypilkit ovat toinen hyvä vaihtoehto, ja ne toimivat paksummankin siiman kanssa. Sille saattaa olla käyttöä, jos kiivaalla syönnillä olevan parven sekaan eksyy joskus joku isompikin ahmatti.
Pannukarkea ahven tai kiloluokan hauki voivat hyvinkin kiinnostua, jos niiden näkökenttään osuu hurjasti pilkin perässä pyörivä pikkukalaparvi.
Noin 5-senttinen pystypilkki ketjulla ja pienellä koukulla varustettuna on kaiken kaikkiaan hyvin tehokas työkalu. Koukku maustetaan kärpästoukilla, ja siinä voi olla maalitäpläkin antamassa lisähoukutusta.
Lisää vinkkejä:
Vuosi 2020
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
Vuosi 2021
► Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
► Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin
► Viikko 3: Keskitalven kuhaa sisävesiltä
► Viikko 4: Kalatkin kaipaavat valoa
► Viikko 5: Ahventa rautupilkillä
► Viikko 6: Madepilkki on pimeää puuhaa
► Viikko 7: Lajikalastajan talvilomaviikko
► Viikko 8: Kuhapilkkiä matalasta vedestä
