Onnistuneet kalareissut kirvoittavat herkästi tunteen, että tämänhän minä osaan. Kunnes sitten seuraavalla nollareissulla huomaa, ettei oikeastaan osaakaan juuri mitään.
Viikon vinkki
Mitä: Kuhaa
Mistä: Pomarkun-Siikaisten Isojärvestä
Millä: Pystypilkeillä ja jigipilkeillä
Muista: Älä koskaan luota liiaksi omaan osaamiseesi vaan kuuntele myös paikallisia.
Myös vesistöt niissä elävine kaloineen toimivat varsin eri tavalla. Yhdessä järvessä pelittävät lainalaisuudet saattavat heittää häränpyllyä jo naapurijärvessä, kaukaisemmasta apajasta puhumattakaan.
Jos itsepintaisesti yrittää menestyä omilta kotivesiltään omaksutuilla systeemeillä ottamatta huomioon paikallisolosuhteita, saattaa reissu karahtaa karille ainakin saaliillisesti.
Otetaan esimerkkinä pilkkikuha. Itselleni tutuimmilla vesillä kuhia ei kannata talvisin juurikaan etsiä kymmentä metriä matalammasta.
Pilkkiminen tapahtuu tehokkaimmin hennolla vavankärjen nypyttelyllä maksimissaan puolen metrin päässä pohjasta.
Auringon lasku on Isojärvellä yleensä hyvää kuha-aikaa, mutta nyt paras otti ajoittui tunti pari aiemmaksi.
Matalakuhia
Viikko sitten teimme kuhareissun Pomarkun-Siikaisten Isojärvelle Eumerin mainioiden kalaoppaiden Jaakko ja Olli Ojamon sekä Harri Lundelinin kanssa.
Jää oli paksua ja monet ajelivat pelipaikoille autoilla, me sen sijaan köröttelimme perille Eumerin ”telaketjumönkijöillä”.
Moottoroitu kulkuapu on täällä suureksi hyödyksi, sillä kuhien olosijoille kertyy matkaa helposti kilometrejä.
Isojärvi on luonteeltaan matalahko ja ranta-alueiltaan kivikkoinen. Suurin syvänne kurottuu 10 metrin tuntumaan, mutta valtaosa selkävesistäkin asettuu kolmen ja kuuden metrin syvyyskäyrien välille. Vesi on varsin ruskeaa.
Kesäisin parhaat kuha-apajat löytyvät 4-7 metrin syvyydestä pohjakivikkojen luota, mutta talvella kaikki on toisin.
Varsinkin tänä talvena, kun kiilusilmät ovat syystä tai toisesta majoittuneet poikkeuksellisen matalaan. Syvältä oli kuulemma tullut lähinnä pieniä yksilöitä, niitäkin niukasti.
Parhaat saaliit oli oppaittemme aiemmilla reissuilla saatu 2,5-4 metrin syvyydestä, kun kotivesillä ei tulisi edes mieleen hakea kuhia niin matalasta. Ahvenia kylläkin.
Kaikuluotain on ehdoton apulaite kuhaa pilkittäessä.
Vilkasta uittoa korkealla
Sellaisille paikoille asetuimme myös me pilkkimään.
Isojärven ottipilkit ovat samoja, joihin itsekin olen oppinut kotivesilläni luottamaan eli jigipilkkejä sekä Jasu Kuhapilkkejä.
Sen sijaan uittotekniikka poikkesi aika tavalla aiemmin omaksumastani. Aloin saada saalista vasta, kun olin kopioinut koreografian kuhaguru Lundelinilta.
Parhaiten kuhiin tehosivat sekunnin parin frekvenssillä toistuvat vavankärjen lyhyet (5-10 cm) nypäykset, joita vedeltiin 70-100 sentin korkeudella pohjasta. Välillä pilkkiä kannatti nostaa vieläkin ylemmäksi.
Kuhien nousut näki kaikuluotaimesta ja ne olivat useimmiten melko jyrkkiä eli nopeita. Useimmiten nousu päättyi kipakkaan tärppiin.
Olisiko niin, että näin matalassa vedessä myös kuhien aktiivisuustaso on korkeampi kuin syvänteissä, missä on varmasti pimeämpää ja happitilannekin ehkä huonompi? Mene tiedä.
Papukaija Jasu toimi
Itse pilkin suurimman osan ajasta papukaijan värisellä Jasulla ja onnistuin käyttämään jäällä kaikkiaan yhdeksän kuhaa, joista tosin vain kaksi täytti mitan.
Harmittavasti suurin kuhani, noin 1,5-2-kiloinen, karkasi siiman katkettua juuri kun olin vyöryttämässä kalaa jäälle. En ollut osannut ottaa huomioon lainavavan siiman laatua, ja se kostautui heti paremman kokoisen kalan iskettyä.
Reissun varsinainen opetus kuitenkin oli, että itselle oudoilla vesillä kannattaa kuunnella paikallisia osaajia eikä luottaa sokeasti omaan tekemiseensä.
Ja ehkä kannattaa se lainavavan siimakin tarkistaa.
Lisää vinkkejä:
Vuosi 2020
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
Vuosi 2021
► Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
► Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin
► Viikko 3: Keskitalven kuhaa sisävesiltä
► Viikko 4: Kalatkin kaipaavat valoa
► Viikko 5: Ahventa rautupilkillä
► Viikko 6: Madepilkki on pimeää puuhaa
► Viikko 7: Lajikalastajan talvilomaviikko
