Helmikuu lähentelee puoltaväliään, ja monilla pilkkijöillä on yksi kalalaji mielen päällä tavallista useammin: Made. On nimittäin se hetki, jolloin pitää lähteä madepilkille, jos ollenkaan.
Viikon vinkki
Mitä: Madetta
Mistä: Järviltä ja mereltä
Millä: Mademormyskoilla
Muista: Otsalamppu mukaan.
Mateen paras sesonki tosin hieman vaihtelee vesistöittäin ja maantieteellisesti, mutta keskimäärin kutu tapahtuu Etelä- ja Keski-Suomessa tammikuun lopun ja helmikuun puolenvälin välisenä aikana, pohjoisessa viikko tai muutama myöhemmin.
Kutee matalassa
Mateesta puhuttaessa kutu on avainsana. Se tarjoaa pilkkijälle mahdollisuuden päästä kuokkimaan häihin ja korjaamaan kotikeittiöön hyvän potin maukasta mateenlihaa, parhaassa tapauksessa mätiäkin.
Kutuaan varten normaalisti syvänteissä viihtyvät matikat vaeltavat kotivetensä matalikoille. Ne voivat olla lahden poukamia, selkämatalikkoja tai kaikkein mieluiten jonkinlaisen virtauksen vaikutuspiirissä olevia alueita kuten jokisuvantoja, niiden suistoja, salmia tai vuolteita.
Syvyyttä ei kutupaikoilla ole yleensä kuin 1-3 metriä, ja pohja on kovaa savea, hiekkaa tai kivikkoa.
Kalastuskirjallisuus tietää, että parhaat pilkkisaaliit saadaan silloin kun mateen kutu on päällä. Tosiasiassa pilkkijän sesonki alkaa jo viikkoja ennen huippuhetkeä ja päättyy samaten jokunen päivä tai viikko kudun päätyttyä.
Mikä vaihe kudusta on kulloinkin menossa, selviää pilkkijälle mateen sukutuotteita tutkimalla.
Jos maiti ja mäti ovat valuvia, on kutu käynnissä. Jos taas rauhaset ovat vielä kovia, paras hetki siintää vasta tulevaisuudessa. Mutta kukaties jo päivän tai parin päässä.
Mademormyskoita. Koreat kuosit ovat lähinnä ihmisiä varten, made tuskin pimeydessään väreistä välittää.
Karskit aseet
Ennen vanhaan madetta pilkittiin monikoukkuisilla haroilla ja ryöstäjillä, jotka saattoivat tartuttaa kalan kiinni milloin mistäkin ruumiinosasta.
Tuorein kalastuslakiuudistus kielsi kuitenkin kalojen tahallisen ulkoa päin tartuttamisen, joten mainitut pilkkityypit muuttuivat laittomiksi.
Nykyisin laillinen pyynti tapahtuu etenkin erilaisilla syöttipilkeillä, joista niin sanotut mademormyskat ovat tunnetuimpia.
Ne ovat suurikokoisia, jopa kymmenien grammojen painoisia mormyskoita varustettuna vahvalla koukulla. Myös tavallista, mielellään vähintään 20 gramman painoista jigipäätä voi ”mademorrina” käyttää aivan hyvin.
Koukkuun laitetaan syötti, yleensä pala kalaa. Käypäisiä ovat esimerkiksi kuore, ahven, kiiski ja muikku. Syötti kannattaa vaihtaa aika-ajoin tuoreeseen, sillä pitkään lionnut kelpaa huonommin.
Oleellinen osa toimivaa kokonaisuutta ovat myös vapa ja siima.
Vavan tulee olla jämäkkää tekoa ja siinä on oltava seipäänjäykkä kärki. Siimaksi kelpaa vahva, vaikkapa 0,50-millinen monofiili- tai samaa paksuusluokkaa oleva kuitusiima. Pituutta ei tarvitse olla kuin 5-10 metriä.
Paksu siima on vähemmän altis sotkuille, eikä vahvuudella ole tässä tapauksessa merkitystä myöskään pilkin uinnin tai houkuttelevuuden kannalta.
Madevavan ei tarvitse tämän kummoisempi olla.
Pohjalla pompotellen
Mademorria uitetaan pohjan tuntumassa tai pohjalla, käyttäen hiukan reilumpaa pompotusliikettä kuin esimerkiksi ahventa mormyskalla narrattaessa. Pohjan taputtelu on hyvä konsti houkutella kaloja paikalle.
Tärppi voi olla kaikkea rajun tempaisun ja epämääräisen hipelöinnin väliltä. Jokaiseen vähänkin poikkeavaan tuntemukseen vastataan napakalla vastaiskulla, ja kala nostetaan liiemmin väsyttelemättä ylös avannosta.
Made on syytä verestää välittömästi pyynnin jälkeen, koska verestämättömänä sen maku ja säilyvyys huononevat.
Monilla vesillä tavallisin pilkkimateen paino on puoli kiloa tai alle, mutta eivät tämän kokoisetkaan ole harvinaisia.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
► Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
► Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin
► Viikko 3: Keskitalven kuhaa sisävesiltä
► Viikko 4: Kalatkin kaipaavat valoa
► Viikko 5: Ahventa rautupilkillä
