Paksut hanget peittävät nyt jäitä lähes koko maassa. Jääkannen alla on hyvin vähän valoa, joten ahvenet ovat arkoja ja passiivisia. Ne saattaa saada liikkeelle, kun kokeilee jotain uutta ja yllättävää – kuten rautupilkin ja pienen morrin yhdistelmää.
Viikon vinkki
Mitä: Ahventa
Mistä: Järviltä
Millä: Rautupilkeillä ja morreilla
Muista: Jäätilanne on Etelä-Suomessa paikoin huono. Paksun lumikerroksen alla voi olla vain heikkoa kohvajäätä. Älä lähde lainkaan oudoille vesille, ja tarkkaile tutuillakin vesillä jään paksuutta jatkuvasti kairaamalla riittävän tiheästi reikiä.
Talvi on nyt monen mielestä parhaimmillaan. Pakkanen paukkuu, ja etelärannikkoa myöten lunta on maassa vähintään 20 senttimetriä.
Niin mukavaa kuin lumi onkin hiihtäjän, laskettelijan tai pulkkailijan näkökulmasta, pilkkijälle paksu hanki on kuitenkin kaikin puolin huono juttu.
Lumikinos painaa järven jääkantta, jolloin jää halkeilee, ja lumen ja jään väliin tulvii vettä. Sitä voi olla hangen ja jään välissä hyvinkin 5–10 senttiä.
Hyvin eristävä paksu lumikerros saattaa estää tämän veden jäätymisen jopa viikkokausia.
Jäällä voikin nyt olla erittäin vaikeat ja raskaat olosuhteet liikkumiselle. Pilkkisaapas hulahtaa joka askeleella veteen, ja kipakka pakkanen jäädyttää nopeasti kaiken kastuneen.
Mihin tahansa pilkkijakkaransa iskeekin, sekin kastuu pohjastaan, ja jäätyy viimeistään seuraavalla siirtymätaipaleilla.
Ahkiokaan ei kulje kunnolla hangessa – ja jos kulkeekin, senkin pohja voi kastuttuaan jäätyä möykiksi, joka ei liu’u enää mihinkään.
Lumikerroksen kaikinpuolista ikävyyttä lisää edelleen se, että se estää erittäin tehokkaasti auringonvalon pääsyn jääkannen alle.
Jos kalat ovatkin liikkeellä, syönti voi olla nyt hyvin arkaa, ja todennäköisimmin syöntiaika rajoittuu muutamaan tuntiin keskellä päivää.
Jäälle kannattaa mennä ehkä kymmenen tai yhdentoista maissa, ja pois voi lähteä jo noin yhden ja kahden välillä.
Kun ahvenia jaksaa aikansa härnätä, niitä voi yllättäen kertyä saman avannon alle enemmänkin.
Pieniä vieheitä
Yksi tunnettu lääke huonoon syöntiin on normaalia pienempien vieheiden käyttäminen.
Huonolla syönnillä oleva ahven maistaa aika paljon todennäköisemmin varovaisesti värisytettyä mormyskaa kuin eloisasti keikkuvaa isoa pystypilkkiä tai vauhdikkaita sivuheilahduksia tekevää tasuria.
Morrien uittaminen onnistuu parhaiten ohuella, noin 0,12–0,16-millisellä monofiilisiimalla. Tätä paksummilla nailonlangoilla morria on aika vaikea saada edes pohjaan, jos syvyyttä on useampi metri.
Ohuessa siimassa on kuitenkin omat ongelmansa. Kun pakkasta on noin -10 celsiusastetta tai enemmän, seitinohut siima jäätyy aika nopeasti kiinni pilkkiavantoon.
Jäätymisongelma on vähäisempi, jos käytetään paksumpaa 0,20–0,30-millistä monofiiliä, jonka päässä on kookas pystypilkki. Sen alle puolestaan sitaistaan siimatapsi, jonka päässä on kärpästoukalla maustettu mormyska.
Iso pilkki vie morrin syvyyksiin, ja vavan hyvin varovainen pompottelu saa morrin nytkähtelemään pohjan tuntumassa juuri sopivasti.
Olemme monta kertaa suositelleet tähän käyttöön liukupilkkejä. Niiden etuna on tietenkin pilkin ja morrin välisen etäisyyden helppo ja nopea säädettävyys, mutta jos liukupilkkejä ei ole käytettävissä, niiden sijasta voi kokeilla jotain muutakin.
Vasemmalla kaksi Kuusamon Uistimen Lappi-Loistetta, ja oikealla Kapraali. Kun tällaisen rautupilkin alle sitoo noin 10–25-senttisellä siimatapsilla pienen mormyskan, yhdistelmällä saattaa saada huonolla syönnillä olevat ahvenet iskuun.
Houkuttimena rautupilkki
Yksi kokeilemisen arvoinen viehetyyppi ovat rautupilkit. Niiden alle voi sitoa noin 10–25-senttisen siimatapsin, johon kiinnitetään pieni morri. Tällä yhdistelmällä lähdetään sitten etsimään ahventa.
Mikäli omasta vieherasiasta ei löydy rautupilkkejä, yhtä lailla voi käyttää lusikkauistimia. Esimerkiksi Räsäsen Viitonen ja Seiska, tai muut vastaavat lusikat saattavat toimia oikein hyvin.
Sopiva aloitussyvyys voisi olla järven pohjanmuodoista riippuen jossain 3–6 metrin välillä.
Jos tuo syvyysalue tuntuu täysin tyhjältä, käväistään kokeilemassa matalammasta vedestä aivan rannan tuntumassa. Mikäli sielläkään ei nappaa, jatketaan pilkkimistä yli kuudesta metristä, kunnes ahventen oleskelusyvyys löytyy.
Tyypillinen rautupilkin muoto on melko pyöreä. Lehtipuun lehteä muistuttavan metallinpala leijailee niin eloisasti, että se huomataan varmasti kauempaakin.
Jo muutamalla reippaalla vavan nykäisyllä rautupilkki tekeekin jo sellaiset uimakuviot, että se herättää takuulla lähitienoon ahventen kiinnostuksen. Näiden herätysliikkeiden jälkeen mitään rajuja otteita ei enää tarvitakaan.
Pilkkimistä jatketaan hyvin varovaisella nypyttelyllä, joka saa rautupilkin alla olevan morrin juuri ja juuri heilahteleman. Vapaa voi silloin tällöin nostaa hitaasti joitakin kymmeniä senttejä ylös ja laskea varovaisesti alas.
Ahven ei ehkä voi vastustaa juuri näitä nostoja pohjasta.
Jos avannosta on tullut harvakseltaan vain muutama pikkuahven, paikkaa ei silti välttämättä kannata vaihtaa liian nopeasti. Joskus pienten ahventen räpiköinti saa vähän isommatkin kiinnostuman, ja yllättäen avannon alla voikin pyöriä ihan hyvän kokoinen parvi isompia raitapaitoja.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
► Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
► Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin
► Viikko 3: Keskitalven kuhaa sisävesiltä
► Viikko 4: Kalatkin kaipaavat valoa
