Tammikuu on kääntynyt jo lopuilleen. Päivä pitenee näihin aikoihin noin viiden minuutin vuorokausivauhtia etelässä ja yli kymmenen minuutin harppauksin Lapissa. Kesää kohti mennään, vaikka toistaiseksi melko maltillisin askelin.

Viikko 4

Mitä: Etenkin ahvenia
Mistä: Railoista ja uveavannoista
Millä: Vaikkapa tasapainopilkillä
Muista: Varovaisuutta railojen ja uvereikien läheisyydessä.

Pimeys on siis vielä vallitseva elementti varsinkin jään alla, jota monin paikoin peittää lisäksi paksu hanki.

Näköaistinsa varassa saalistavia petokaloja eivät olosuhteet juuri hemmottele, vaikkei toisaalta vaihtolämpöisten eläinten energiankulutuskaan suurta ole jääkylmässä vedessä.  Pieni paasto ei aiheuta nipistelyä vatsanpohjassa.

Myös pilkkijän kannalta paksu hanki ja jää ovat huonoja elementtejä, ainakin liikkumista ja kairaamista ajatellen.

Pahimmillaan jään ja hangen väliin on kihonnut vesikerros, jonka pinta on jäätynyt ja joka inhottavasti pettää askelten alla. Sellaisissa olosuhteissa ei jaksa pitkiä jäämarsseja tehdä, joten parhaat ottipaikat saattavat jäädä käymättä ja saaliit saamatta.

ahven_pilkkikalastus

Potra railoahven.

Uveavantoja ja railoja

Lumisinakin talvina jäältä saattaa löytyä paikkoja, joista valo pääsee paremmin pinnan alle ja jotka houkuttavat kaloja luokseen.

Viitseliäs voi tehdä pälviä lumilapiolla, mutta kyllä sellaisia loihtii luontoäitikin.

Tyypillisiä lumisen jään valotuikkuja ovat uveavannot. Niitä syntyy esimerkiksi vanhojen pilkkireikien kohdalle. Kun lumi painaa jäätä, reiästä saattaa kummuta ylös runsaasti vettä, joka samalla laajentaa avantoa ja syö hankea ympäriltään.

Myös toisin päin ilmiö toimii. Jäällä oleva vesi löytää reitin alaspäin ja valuessaan suurentaa reikää, joka saattaa parhaimmillaan laajentua ämpärin tai jopa tynnyrin kokoiseksi.

Railot ovat varsinkin isommilla vesillä tyypillisiä luontoäidin askareita. Niitä syntyy erityisesti kovilla tuulilla ja sään voimakkaiden lämpötilanvaihteluiden yhteydessä.

Vähänkin isommasta railosta vesi pääsee tunkeutumaan jään päälle ja sulattamaan lumia ympäriltään. Kun sitten pakkanen kovettaa pinnan, railoa pitkin pääsee kulkemaankin helposti, puhumattakaan, että se saattaa olla huippuluokan ottipaikka.

uveavanto_jää

Uveavantojen pinnalle kertyy usein mustaa töhkää, joka koostuu ilmasta jäälle laskeutuneesta noesta ja muista epäpuhtauksista. Se ei kuitenkaan kaloja karkota.

Valo houkuttaa kaloja

Valo vetää paikalle paitsi planktoneliöitä ja niitä syöviä pikkukaloja, myös pikkukalojen liepeillä roikkuvia petoja.

Joillakin järvillä railojen syntyminen on lähestulkoon edellytys sille, että ahvenia löytyy helposti pilkkisiiman päähän. Lumettomat jäät eivät noilla vesillä olekaan hyviä pilkkiaikoja, vaan parhaat saaliit kiskotaan nimenomaan lumiseen aikaan ja railojen luota.

Tähän aikaan vuodesta jäällä liikuttaessa kannattaa siis etsiä kohtia, missä valo pääsee ympäristöä paremmin alakertaan. Sellainen voi olla myös kovalla tuulella lumettomaksi hioutunut alue.

Erityisesti uveavantoa ja toki leveämpää railoakin pitää lähestyä varoen. Saappaan luistaminen vetisellä jäällä ja jalan humpsahtaminen reikään saattaa lopettaa pilkkireissun lyhyeen. Joskus ei vaaranpaikasta erota päällepäin kuin pienen läiskän verran hangen pinnassa.

Mutta kun sitten pilkki, vaikkapa muikkua matkiva tasapaino tipahtaa avannon syövereihin, kannattaa olla valppaana. Usein tärppi tulee heti.

PS. Mikä ihmeen uveavanto? Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma TEPA-termipankki määrittelee uveavannon tai uhkuavannon näin: ”Lumen painosta jään alta jäälle uhkuvan veden sulattama pystysuora, usein sylinterimäinen avanto. Jäälle levittäytyessään uveavannosta noussut vesi sulattaa lumeen usein kuusisakaraisen kuvion.”

Kotimaisten kielten keskuksesta saa täydennystä sanaan uve, joka on ilmeisesti johdos vuo-sanasta, jonka v- ei ole alkuperäinen. Samaa sarjaaa on sana uoma, joka on vanhan veettömän (ei v-kirjainta) vuo-sanan johdos.

Lisää vinkkejä:

► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
Viikko 26: Koko perheen kalaretki
Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
Viikko 32: Jigailua onkivavalla
Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
Viikko 34:  Puronieriäjahtiin Kemijoelle
Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
Viikko 39: Suurhaukea mereltä
Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin
Viikko 3: Keskitalven kuhaa sisävesiltä