Kuhan pilkkiminen keskitalvella on hiljaista paikallaan istuskelua. Moneen tuntiin ei välttämättä tapahdu yhtään mitään, mutta sitten kun tapahtuu, saalis kyllä palkitsee kaiken vaivannäön.

Viikko 3

Mitä: Kuhaa
Mistä: Järviltä
Millä: Jigipilkeillä ja alumiinilusikoilla
Muista: Kuhan alin mitta on 42 cm, mutta monella vesialueella on säädetty tätä suurimpia alimpia mittoja. Ota niistä selvää osoitteessa kalastusrajoitus.fi

Monta tuntia hiljaa paikallaan istuen jäätävässä viimassa, ja saaliina on ehkä vain yksi kala, tai kaikkein todennäköisemmin tyylipuhdas nollareissu.

Ja otetaanko huomenna sama uudestaan? No totta kai!

Tällaista on keskitalven kuhapilkki, istuskelua tuulessa ja tuiskussa. Tapahtumia on useimmiten hyvin vähän tai ei ollenkaan, mutta silti jäälle tekee mieli lähteä kerta toisensa jälkeen yrittämään uudestaan.

Ja tämä kaikki vain siksi, että kun kaikki osuu kohdalleen, saalis saattaa olla unohtumaton. Ison kuhan taiteileminen ylös avannosta on niin hieno kokemus.

pilkkikalastus_vaatetus

Kuhan pilkkiminen tammikuussa kysyy ennen kaikkea kärsivällisyyttä, koska tapahtumia voi olla hyvinkin vähän. Jäällä saattaa mennä koko kylmä päivä, joten pukeutumisen tulee olla sen mukainen.

Kärsivällisyyttä kysyvä laji

Sisävesien kuha hakeutuu talvella mieluusti sellaisiin paikkoihin, missä on laajalla alueella tasainen pohja ja syvyyttä noin 6–12 metriä. Kun tämän tiedon pitää mielessään, hyviä kuhapilkkipaikkoja voi löytää syvyyskarttoja tutkimalla.

Kevättalvella kuha ottaa usein jo aamuhämärissä auringonnousun aikaan tai illalla juuri auringon painuessa mailleen. Tammikuussa vastaavia selkeitä ottihetkiä ei välttämättä ole.

Syönti saattaa osua keskelle päivää, mutta yhtä lailla aamu tai ilta voi toimia. Siksi keskitalven kuhapilkki on jopa huomattavan vaikeaa. Se on ennen kaikkea kärsivällisyyttä kysyvä laji.

Jos ei halua missata ehkä ainoaa ottihetkeä, jäälle on varminta lähteä koko päiväksi. Vuorokauden valoisa aika Etelä- ja Keski-Suomessa on nyt noin 6–7 tuntia, minkä kyllä pystyy olemaan jäällä, kunhan pakkanen ei ole liian kireä, ja kun pukeutuu kunnolla.

Kuhan pilkkiminen on pääasiassa paikallaan istuskelua minimaalisin liikkein, joten vaatetta on syytä olla päällä reilusti. Lisäkäsineet, varavillapaita ja -sukat repussa eivät ole pahitteeksi. Eväät ja lämmin juotava auttavat tarkenemisessa.

Hidasta uittoa ja riuskoja vastaiskuja

Sydäntalven kuhapilkillä ei tarvita nopeita uittoliikkeitä. Päin vastoin, kuha kelpuuttaa usein vain sellaisen vieheen, joka hädin tuskin liikkuu.

Pilkkiminen kannattaa aloittaa pohjalta, missä voi halutessaan tehdään ensin muutaman pohjaa pöllyttävän, vähän voimakkaamman houkutusvedon. Sen jälkeen pilkki nostetaan pohjan yläpuolelle, ja pilkkimistä jatketaan hyvin minimaalisin liikkein.

Usein riittää se, että pilkin värikoukku vain hiukan heilahtaa silloin tällöin. Tämän liikkeen saa aikaan jo sillä, että vapaa napauttaa vähän, tai sitä värisyttää hitusen.

Kuhan suu on varsin kova, joten koukun tarttuminen siihen edellyttää yleensä riuskaa vastaiskua.

Jos pilkkiin tuntuukin yllättäen ”nojaavan” jokin, se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuhan tärppi, ja siihen pitäisi pystyä vastaamaan saman tien. Mikäli vastaiskun kanssa myöhästyy, toista mahdollisuutta ei välttämättä saman päivän aikana edes tule.

Tässä onkin yksi keskitalven kuhapilkin suurimmista haasteista. Tapahtumat rajoittuvat ehkä hyvinkin vähiin, mutta sitten kun se vähäinen tapahtuu, pitäisi olla saman tien valmiina.

Jos kalan saa tartutettua kunnolla, loppu on yleensä jo suhteellisen helppoa. Kuha ei liiemmin rimpuile ja riehu siiman päässä sivusuuntiin vetämällä, joten sen saattaa saada aika hyvällä onnistumisprosentilla ylös.

kalastus_vieheitä

Sydäntalven kuhalle voi tarjota esimerkiksi jigipilkkejä, jotka on varustettu hyvin herkästi heiluvalla jigihännällä. Jigipään alla oleva värikoukku lisää pyyntitehoa. Myös alumiiniset lusikat ovat toimivia. Oikealla alumiini-Räsänen ja sen alla Jasu.

Jigipilkeillä ja alumiinilusikoilla

Hidas ja kuhaa kiinnostava uitto onnistuu hienosti esimerkiksi jigipilkeillä, jotka on varustettu eloisalla noin 5–7-senttisellä hännällä – siis sellaisella, joka värisee jo aivan pienestä liikkeestä.

Kun vielä jigipään alla on lisänä kolmihaarainen värikoukku, kyseessä on aika hyvä työkalu kuhan tavoitteluun.

Toinen toimivaksi havaittu ottipeli keskitalven kuhavesillä ovat alumiiniset lusikat.

Alumiinilusikan upottaminen noin 10 metrin syvyyteen ei ole ihan yhtä helppoa ja nopeaa kuin raskaammista metalleista valmistettujen lusikoiden, mutta alumiini leijailee pohjan tuntumassa juuri sopivalla tavalla hidastetuin liikkein.

Merkeistä mainittakoon Jasun pystypilkit sekä Kuusamon Uistimen alumiiniset Räsänen ja Lätkä.

Värikoukku tuntuu monesti lisäävän pilkin tehoa. Jos sellaista ei ole pilkissä, sen koukku on paras maustaa isolla nipulla kärpästoukkia.

kaikuluotain_kalastus

Kaikuluotain on ehdoton apuväline kuhien löytämisessä, kalojen houkuttelemisessa ja vastaiskun ajoittamisessa. Tässä on ruudun täydeltä pikkukalaa, mikä on jo hyvä merkki. Pilkki erottuu ohuena viivana vähän pohjan yläpuolella.

Kaikuluotain on korvaamaton apu

Kaikuluotaimesta on erittäin iso apu kuhapilkillä.

Luotain näyttää ensinnäkin sen, onko jään alla pikkukalaparvia. Jos vedessä ei näy yhtään mitään, kyseiseen kohtaan ei kannata jäädä istuskelemaan, vaan uuden reiän voi tehdä jonnekin muualle.

Pikkukalaparvet ovat paras johtolanka kuhaa etsittäessä. Jos niitä surffailee edes jonkin verran –parhaassa tapauksessa jopa luotaimen ruudun täydeltä – sellaisella alueella, jossa on vettä vaaditut 6–12 metriä, aletaan olla jo aika lupaavalla paikalla.

Luotaimesta on paljon apua myös vastaiskun ajoittamisessa ja aran kalan ärsyttämisessä. Kun luotaimen ruudulla näkyy, että pilkkiä lähestyy paksu tumma juova, on syytä olla valmiina vastaiskuun.

Monesti kuha lähestyy pilkkiä hyvin varovasti. Se saattaa jäädä vähän matkan päähän tarkkailemaan, ja meinaa jo ehkä kääntyä laiskasti pois.

Luotaimen avulla voi yrittää ohjata pilkin juuri oikealle syvyydelle kalan silmien eteen ja ärsyttää sen pilkkiä värisyttelemällä iskuun.

Luotain näyttää myös sen, kannattaako pilkkiä ehkä sittenkin uittaa pohjan sijasta jossain muussa syvyydessä. Esimerkiksi puolisen metriä sakean pikkukalaparven alapuolella saattaakin olla se syvyys, jolle pohjassa makoilevat pedot iskevät.

Lisää vinkkejä:

► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
Viikko 26: Koko perheen kalaretki
Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
Viikko 32: Jigailua onkivavalla
Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
Viikko 34:  Puronieriäjahtiin Kemijoelle
Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
Viikko 39: Suurhaukea mereltä
Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
Viikko 2: Vaihda sinttionginta kirjolohipilkkiin