Vaikka kirjolohilampien paikkavalikoima onkin viimeisten vuosikymmenten aikana supistunut, vielä niitä löytyy, runsaimmin ehkä Pohjanmaalta ja Itä-Suomesta. Uusiakin avataan ajoittain.
Viikko 2
Mitä: Kirjolohta
Mistä: Istutuslammilta
Millä: Aktiivipilkeillä tai ootto-ongilla
Muista: Lupa-asiat kuntoon ajoissa. Useimpiin kohteisiin luvan voi maksaa netissä.
Miten sitten saan selville itseäni lähimmät kirrelammet? Hyvä nettisivusto bongailuun on MMM:n ja ELY-keskusten ylläpitämä kalastusrajoitus.fi, jonka kartalta etsitään punaisella väritettyjä lampia ja pikkujärviä.
Parhaassa tapauksessa sitä kautta löytyvät myös linkit kyseisten kalapaikkojen kotisivuille, josta lupa-asiat sun muut yksityiskohdat selviävät.
Toinen vaihtoehto on tietenkin Google-haku vaikkapa sanalla ”kirjolohilampi”. Löytyy jo monenlaista linkkiä suunnistusavuksi.
Lupa tarvitaan
Vaikka pilkkiminen yleisesti ottaen kuuluu maksuttomien jokamiesoikeuksien piiriin, kirjolohilammilla kalapaikkakohtainen lupa kuitenkin vaaditaan. Sen hinta vaihtelee kohteesta riippuen mutta on tavallisimmin luokkaa 10-25 euroa/vuorokausi.
Lapset ja nuoret voivat selvitä halvemmallakin.
Lupa sisältää myös saalisrajoituksen, joka on yleensä kaksi tai kolme lohikalaa. Lammen muita asukkaita saa pyytää rajoituksetta.
Näihin useimmiten noin 2-10 hehtaarin laajuisiin altaisiin lasketaan onkikokoisia kirjolohia tavallisesti pari kolme kertaa talven aikana, mutta joissakin tapauksissa paljon useamminkin.
Esimerkiksi Nurmeksen Lokinlammilla pieniä istutuksia tehdään sesonkiaikoina jopa päivittäin.
Onkikokoinen tarkoittaa yleensä noin kilon puolentoista panoista kalaa, mutta saattaa istutuserässä solahtaa jään alle monikiloisiakin mörköjä.
Vahvenna siimoja
Kirjolohta tavoiteltaessa on siis syytä hieman tukevoittaa vapakalustoa siitä, millä on tottunut ahvenia narraamaan.
Ainakin siima saa olla rahtusen vahvempaa, mormyskoita ja muita pikkupilkkejä käytettäessä 0,18-0,20-millistä ja isommille pilkeille 0,25-0,30-millistä.
Monofiilisiima on kuituvaihtoehtoa parempi joustavuutensa vuoksi, mutta jos kuitusiimaan päädytään, voi yllä mainituista paksuuksista tinkiä huomattavastikin.
Jonkinlainen jarru pitää kelalla olla, jotta kala saa siimaa rivakoiden ensisyöksyjensä aikana. Monet käyttävät niin sanottuja pilkkivirveleitä, joiden väsytysominaisuudet ovat perinteisiä pilkkivapoja kehittyneemmät.
Ja kairaksi suositeltavin on kuusituumainen.
Aktiivisesti tai oottaen
Pilkkeinä ehkä suosituimpia ovat viiden sentin Räsänen, Lätkä, MA Mutu Leech kaltaisineen sekä monenlaiset isohkot mormyskat, jotka voidaan syötittää kärpästoukilla, katkan pyrstöllä tai vaikkapa madon palasella.
Hyvän syönnin aikaan toimivat isohkot, värikkäät vieheet kuten yllä mainittu Räsänen. Huonolla taas kannattaa panostaa mormyskoihin tai vaikka pieniin pilkkiperhoihin, joista erilaiset liitsit ovat suosituimpia.
Tavallinen, paikoin jopa aktiivipilkkimistä suositumpi tapa on virittää jään alle ootto-onki tai pari (tarkista mitä lupa sallii) ja maustaa koukku pikkusormen pään kokoisella Power Bait -tahnapallukalla.
Varsinkin huonolla syönnillä tahnaonki tuntuu olevan toisinaan ylivertaisen tehokas.
Vähän taktiikasta
Ottipaikkojen löytäminen ei yleensä ole vaikeaa itselle tuntemattomiltakaan vesiltä, sillä vanhat avannot ja verijäljet kavaltavat apajat helposti.
Hyvään taktikointiin saattaa kuulua myös pilkkiminen korkkaamattomilta alueilta vähemmän häirittyjä kaloja.
Tummissa tai sameissa, näkyvyydeltään huonoissa vesissä pilkkiminen keskittyy tavallisesti 1-3 metrin syvyysvyöhykkeelle, joten suurempia syvänteitä tuskin kannattaa ronkkia.
Montun päällysvesi voi silti olla myös kokeilemisen arvoinen.
Kirkkaammissa olosuhteissa kalat voivat uida helposti jopa 5-10 metrin syvyyksissä, mutta usein sielläkin parhaat tulokset saa rantamatalista.
Ja koska kirjolohet ovat liikkuvaista sorttia, kalastajan ei välttämättä tarvitse hievahtaa paikaltaan koko päivänä. Toki liikunta tekee ihan hyvää tässäkin lajissa, vaikkei repun painoa välttämättä kasvatakaan.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
► Viikko 1: Mormyskaa ja liukupilkkiä
