Etelä-Suomeenkin saatiin vihdoinkin kauan odotettu talvi, joka verhoaa nyt hyvää vauhtia järviä jääpeitteeseen.
Isojenkin järvien suojaisimmat ja matalimmat lahdet alkavat olla jo jonkinlaisessa jäässä, mutta selkävedet lainehtivat vielä monin paikoin täysin vapaina.
Viikko 1
Mitä: Ahventa
Mistä: Pikkujärviltä
Millä: Liukupilkillä ja morrilla
Muista: Jäällä liikkuminen on turvallisempaa, kun mukana on kaveri tai kavereita, kaikilla on naskalit kaulassa, ja matkassa on vähintään yksi heittoliina tai köysi.
Toistaiseksi eteläsuomalaisen kalastajan kannattaakin tähyillä pilkkikohteita vain pienemmiltä järviltä.
Kyllä ne isotkin järvet jäätyvät lähiviikkoina kauttaaltaan kantaviksi, mikäli vain sää jatkuu samantyyppisenä kuin nyt. Odotellaan vielä.
Jo hyvinkin talviselta näyttävän sään ei kuitenkaan kannata antaa hämätä pikkujärville lähtevää. Vaikka pakkasta on pitänyt jo jonkin aikaa, jää ei sittenkään ole missään päin Etelä-Suomea vielä kovin vahvaa.
Harkinta ja maltti on paikallaan kaikessa jäällä liikkumisessa.
Naskalit kaulaan ja varovasti liikkeelle
Pilkkijän pakollisiin varusteisiin kuuluvat aina jäänaskalit, ja niiden oikea paikka on kaulalla roikkumassa.
Jäällä liikuttaessa sen vahvuutta on syytä tarkkailla säännöllisesti. Se onnistuu helpoimmin ja luotettavimmin niin, että riittävän tiheästi kairataan reikiä, joista mitataan jään paksuutta.
Jokaista kairattua reikää ei tarvitse erikseen mitata mittanauhalla tai kepillä, mikäli opettelee oman jääkairan terän purevuuden.
Jos kairan kammen veivaaminen vaatii vaikkapa 12 täyttä kierrosta, että päästään 10-senttisen jään läpi, tätä kannattaa pitää vertailulukuna.
Mikäli jollakin alueella jää puhkeaakin jo selvästi alle 10:llä kammen kierroksella, jää alkaa olla jo vaarallisen ohutta, ja alueelta kannattaa kääntyä heti takaisin omia jälkiä seuraten siihen suuntaan, mistä tultiin.
Noin 10-senttinen tai sitä paksumpi virheetön teräsjää on varmasti riittävän tukevaa jalkaisin liikkuvalle. Ilmeisimpiä virtapaikkoja, kuten purojen suita ja kaislikoiden reunoja on kuitenkin syytä välttää.
Oikea ajoitus keskipäivällä
Pienillä järvillä pilkkiminen on sydäntalvella yleensä paljon vaikeampaa kuin isoilla järvillä.
Kaikkein hankalimpia ovat humuspitoiset pikkujärvet, joiden ruskean sävyisessä vedessä päivän vähäinen valo tyssää kuin seinään.
Hyvin niukka valo saa kalat makoilemaan passiivisina pohjassa tai sen lähituntumassa.
Ei ahvenen tavoittaminen tummavetisestä pikkujärvestä ole kuitenkaan täysin mahdotonta. Tarvitaan oikea ajoitus, riittävän pieni pilkki ja rauhallisen varovaiset liikkeet.
Se oikea ajoitus on nyt noin kello 11–13 välillä. Noihin pariin keskipäivän tuntiin mahtuu se hetki, jolloin valoa saattaa olla jään alla sen verran, että kalat liikkuvat edes jonkin verran.
Liukupilkillä uiteltu pieni morri on erinomainen viehevalinta sydäntalven ahvenjahtiin. Morriin purevat niin pikkusintit, kuin isommatkin raitapaidat.
Työkaluiksi morri ja liukupilkki
Hyvä ja toimiva sydäntalven pilkki on pieni morri, joka on maustettu kärpästoukalla. Kun sitä pompotellaan, tai paremminkin värisytellään varovaisesti aivan pohjan tuntumassa, arkakin ahven saattaa iskeä siihen.
Morrin liottaminen vedessä sellaisenaan vaatii hyvin ohuen siiman, mikä voi aiheuttaa pieniä ongelmia ainakin silloin, kun pakkanen kiristyy napakaksi.
Silloin avanto muurautuu nopeasti umpeen, ja siinä samalla ohut siima jäätyy hyvin herkästi kiinni avantoon.
Morrin uitteluun saadaan selvästi parempi ote, kun sitä uitetaankin liukupilkin kaverina.
Noin 5–7-senttinen liukupilkki on sen verran raskas, että se vie ihan pienenkin morrin helposti pohjaan, ja tämän yhdistelmän kanssa voi käyttää selvästi paksumpaa siimaa kuin pelkän morrin kanssa.
Liukupilkin etu on edelleen se, että sen ja morrin välistä etäisyyttä voi säätää portaattomasti. Yksinkertaisesti liukupilkkiä siimaa pitkin vetämällä se saadaan juuri halutulle etäisyydelle morrista.
Jos ja kun lähdetään siitä oletuksesta, että syönti on nyt ehkä hyvinkin vaisua, liukupilkin ja morrin etäisyydeksi voi säätää noin 20–30 senttiä. Jos syönti tuntuukin olevan hyvää, morri voi olla jopa lähes kiinni liukupilkissä.
Liukupilkki ja morri on yhdistelmä, joka kelpaa hyvin monenlaisille kaloille. Ahvensaaliin ohessa voi tulla muun muassa särkikaloja, ja toisinaan jopa haukia.
Isotkin mahdollisia
Pilkin liikkeen ei tarvitse olla kummoinenkaan, eli mitään suuria käden liikkeitä ja erikoisia koreografioita ei tarvita. Monesti riittää, että vavan kärkeen vain napauttaa kevyesti silloin tällöin sormenpäällä.
Liukupilkki heilahtaa napautuksen seurauksena vähän, ja se saa samalla morrin pompahtamaan kevyesti. Tuo pomppu voi olla lähistöllä olevalle ahvenelle se viimeinen ärsyke.
Vaikka pienikoukkuinen morri näyttää aika mitättömältä pyyntivälineeltä, se on hyvinkin tehokas väline oikeastaan kaiken kokoisille ahvenille. Sen voivat kelpuuttaa niin pikkusintit kuin monen sadan garamman raitapaidat.
Jopa kiloluokan kalat ovat morrivälineillä mahdollisia.
Toisinaan pikkujärvien rantojen tuntumassa majailevat hauet ovat sydäntalvella niin nälkäisiä, että nekin voivat iskeä ahnaasti morrin kokoiseen suupalaan.
Perinteinen monofiilisiima silpoutuu tällaisissa kohtaamisissa yleensä sekunneissa ja hauki pakenee morri suupielessään.
Jos siimaksi valitsee hauen paremmin hampaita kestävän fluorocarbonin, saaliin saattaa saada jäälle asti.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
► Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
► Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
► Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
► Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan
► Viikko 50: Varovaisuus kannattaa ensijäillä
► Viikko 51: Kesävieheillä pilkkimään
► Viikko 52: Joulukalaksi hauki tai kirjolohi
► Viikko 53: Hanki kalastuslupa ajoissa
