Jigipilkinnässä pyrstöt ovat usein kooltaan maltillisempia kuin kesäkalastuksessa.

Suuntaviivoja voi hakea tasapainopilkeistä. Tosin jigipilkintä on ahvenen ohella hyvä menetelmä myös kuhalle.

Kuhan ollessa kohteena jigipyrstön kokoa voidaan kasvattaa, vaikka kylmässä vedessä sillekin kelpaavat usein varsin pienet suupalat.

Erityisesti pienten jigipyrstöjen kiinnittäminen lyijypäähän on jonkin verran hankalaa.

Aiemmin pyöreän nupin taakse valettu lyijykaulus oli pääasiallinen ratkaisu pyrstön paikoillaan pitämiseen.

Pienten ja pehmeästä materiaalista valmistettujen jigipyrstöjen kanssa kaulus on huono. Osa niistä hajoaa jo pujotettaessa ja pyrstöä vaihdettaessa kato jigilaarissa sen kuin pahenee.

Yleisimmäksi ratkaisuksi on noussut koukunvarren suuntainen taivutettu teräslankapidin.

Useimmissa pilkkijigipäissä on silmukka vatsakoukkua varten. Silmukat ovat yleensä varsin pitkävartisia, ja tähän on pätevä syy. Ulkonäön ja uintiominaisuuksien kannalta lyhyempi silmukka olisi hyvä, mutta vatsakoukuilla on ikävä taipumus pyrkiä tarttumaan jigirunkoon.

Kun silmukka viedään hieman alemmas, ongelma vähenee selvästi.

Lue pilkkijigipäiden vertailu Erän numerosta 12/2020