Etelä-Lapissa ja Kainuussa päästään jo aloittelemaan pilkkikautta ainakin pienimmillä järvillä. Ongelmana on kuitenkin vähäinen valo. Peliaikaa on nyt noin tunnin verran keskellä päivää.

Viikko 50

Mitä: Ahventa.
Missä: Kainuun pienillä järvillä.
Millä: Mormyskoilla.
Muista: Ennen jäille menemistä kuivapuku ylle ja jäänaskalit kaulalle roikkumaan.

Etelä-Suomessa pääsee vielä halutessaan kalastamaan avovesille, mutta pohjoisempana on ollut jo sen verran pakkasia, että Lapissa ja Kainuussa on päästy aloitteleman pilkkikautta.

Alkukauden pilkkireissuilla on aina syytä pitää mielessä muutama asia. Ensimmäinen ja tärkein niistä on se, että Suomen vesissä ei elä yhtäkään sellaista kalaa, joka olisi niin iso tai jotenkin muuten niin arvokas, että sitä pyydystettäessä kannattaisi hukkua.

Maltti on aina valttia, kun odotellaan jääkannen vahvistumista.

Kun virheetöntä teräsjäätä on 5 senttimetriä, se kestää laskennallisesti 100 kiloa. Moinen jää ei vielä riitä isolle miehelle ja pilkkivarusteille, mutta pari senttiä lisää tekee jään kantavuuteen jo paljon.

Virheettömän 7-senttisen teräsjään kantavuus alkaa olla lähellä 200:aa kiloa. Nuo pari turvallisuutta merkittävästi lisäävää senttiä saattavat muodostua jäähän jo yhdessä tai kahdessa yössä, kunhan pakkasta on riittävästi.

Koska luonnonjää sisältää aina ilmakuplia ja epäpuhtauksia, varminta on odottaa siihen, että jään paksuus on vähintään noin 10 senttimetriä. Se kestää jo jalkaisin liikkuvan kulkijan.

Edelleen on kuitenkin syytä pitää mielessä, että siellä missä on paljon lunta, voi olla hyvinkin ohutta jäätä.

Paksu lumipeite eristää hyvin ja hidastaa jäätymistä jopa huomattavasti. Pehmeän ja kuohkean hangen alla voi olla aivan ohut jää, vaikka kova pakkanen olisi paukkunut jo päiväkausia.

kalastus_ahven

Kuusamon Pate-liukupilkki ja pieni kärpästoukalla höystetty mormyska on tehokas yhdistelmä sydäntalven vähässä valossa. Pilkin liike saa olla hyvinkin varovaista.

Kuivapuku päälle ja naskalit kaulaan

Alkutalven jäille on aina varminta pukeutua kuivapukuun.

Saatavana on malleja, jotka puetaan muiden vaatteiden alle, eli kuivana pitävä kerros on alusvaatteiden ja päällimmäisenä olevan pilkkihaalarin välissä. Tällainen käyttäjänsä kaikissa olosuhteissa kuivana pitävä puku maksaa joitakin satoja euroja. Ominaisuuksiinsa nähden se on halpa henkivakuutus.

Jäänaskalit kuuluvat luonnollisesti pakolliseen varustukseen. Ilman sellaisia avannosta on hyvin vaikea päästä ylös.

Naskalien oikea paikka on aina kaulalla roikkumassa. Niiden pitäminen pilkkihaalarin taskussa tai repun pohjalla on suunnilleen yhtä järkevää kuin se, että pyöräilykypärää kantaisi mukana, ja aikoisi pukea sen päälle vasta sitten, kun kolari sattuu.

Myös lämmintä varavaatetta, vähintään vaihtoalusvaatteet täysin vesitiiviiseen pussiin pakattuna, kannattaa ottaa pilkkireppuun. Ja lisätäänpä kyytiin vielä kaiken varalta tulentekovälineet, jotka nekin on pakattu vesitiiviisti.

Kausi alkuun pienillä järvillä

Pilkkikohteen valinnallakin voi minimoida sitä riskiä, että jää ei jostain syystä kestäisikään. Alkutalvesta turvallisin valinta ovat pienet, alle parin kymmenen hehtaarin järvet, joilla ei ole jokien ja purojen aiheuttamia virtauksia, eikä niiden pohjassa pulppua lähteitä.

Järven pieni pinta-ala ei vielä takaa, että sen jää olisi riittävän vahvaa. Syvyyskin vaikuttaa jääkannen muodostumiseen ja sen vahvuuteen.

Matalimmat järvet jäähtyvät syviä nopeimmin, joten pienillä ja matalilla järvillä on todennäköisesti kaikkein vahvin jääkansi.

Ensimmäisillä pilkkireissuilla jään kantavuutta ja paksuutta kannattaa joka tapauksessa tarkkailla jatkuvasti. Heti lähtörannassa tehdään ensimmäinen koekairaus.

Jos jäätä on rannan tuntumassa riittävästi, tähän yhteen reikään ei saa vielä luottaa. Järvi ei välttämättä jäädy tasaisesti, joten reikiä kannattaa tehdä muutaman kymmenen metrin välein ja tarkkailla mahdollisia jään paksuuden muutoksia.

Muun muassa suurten, järveen työntyvien rantakallioiden lähellä voi pienelläkin metsäjärvellä olla joskus vaarallisia paikkoja. Jykevät kalliot jäähtyvät muuta ympäristöä hitaammin, ja siksi kallioiset rannat ovat saattaneet jäätyä selvästi muuta järveä myöhemmin.

Peliaikaa vain vähän

Joulukuun pilkkireissuilla on pulaa päivänvalosta. Lapissa on nyt ehkä jo liian pimeää, mutta Kuhmon, Kajaanin ja Kuusamon korkeuksilla valoa riittää vielä muutamaksi keskipäivän tunniksi.

Lyhyt päivä on oikeastaan kalastajan näkökulmasta jopa helpotus, koska se rajaa peliajan niin selkeästi.

Jäälle kannattaa mennä noin yhdentoista maissa, ja sieltä voi hyvin lähteä pois yhden jälkeen. Jos jotain tapahtuukin, kalojen syönti osuu kaikkein todennäköisimmin puolen päivän paikkeille. Syöntihetki voi olla hyvinkin lyhyt, usein korkeintaan noin tunnin mittainen.

Pienillä järvillä ahventen etsimisen voi aloittaa jo heti lähtörannasta, josta edetään kohti järven oletettua tai tiedettyä syvintä kohtaa.

Avannot kannattaa käydä läpi niin, että niistä jokainen pilkitään järjestelmällisesti pohjasta aloittaen ja pilkkiä vähän kerrallaan nostaen pintaan asti.

Riittävän tiheästi tehty reikärivi ja kaikkien reikien tarkka kampaaminen rantamatalasta kohti syvää vettä auttaa lopulta osumaan sille syvyydelle, jolla ahvenet majailevat. Kun oikea syvyys on löytynyt, sillä pysytellään.

kalastus_pystypilkki

Pystypilkkikin saattaa toimia nyt ihan mukavasti. Koukussa on sen verran kokoa, että se karsii joukosta kaikkein pienimmät yrittäjät. Jos kalaa on tullakseen, se on otettavaa kokoa.

Ahventa morrilla

Vähäinen valo saa kalat passiivisiksi. Ne eivät todennäköisesti hyökkää minkään ison tai liian vikkelästi liikkuvan kimppuun. Yksi varmimmista viehevalinnoista onkin pieni morri, joka on maustettu kärpästoukalla.

Morrin liikuttelu saa olla verkkaista. Usein riittää, että herkällä filmikärjellä varustettua vapaa vain napauttaa satunnaisesti silloin tällöin.

Kevyt kopautus vavan varteen saa morrin värähtämään juuri sen verran, että lähistöllä oleva ahven saattaa kiinnostua siitä.

Morri on siitä mielenkiintoinen viehe, että se kelpaa oikeastaan kaiken kokoisille ahvenille. Se ei ole liian iso pienimmillekään sinteille, mutta siihen saattaa yhtä lailla iskeä monen sadan gramman raitapaita. Kiloluokan kalatkaan eivät ole morrivälineillä mahdottomia.

Jos pilkkijärvi on syvä, ja kalat makoilevat jossain monta metriä syvän kuopan pohjalla, morrin saaminen sinne vie aina oman aikansa.

Lyhyen kalastuspäivän aikana moinen hidas nyhrääminen saattaa turhauttaa. Morrin saa uppoamaan juuri halutulle syvyydelle paljon vikkelämmin, jos sen sitoo siimatapsiin pystypilkin alle.

Vielä pystypilkkiäkin paremman työkalun saa, kun käyttää liukupilkkiä ja morria. Liukupilkin etäisyyttä morrista voi säätää helposti ja nopeasti.

Huonolla syönnillä pystypilkin voi pitää aika kaukanakin morrista, ja hyvällä syönnillä se saa olla lähes morrissa kiinni.

Lisää vinkkejä:

► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
Viikko 26: Koko perheen kalaretki
Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
Viikko 32: Jigailua onkivavalla
Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
Viikko 34:  Puronieriäjahtiin Kemijoelle
Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
Viikko 39: Suurhaukea mereltä
Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
Viikko 46: Kirjolohta koskilta keinovalosta
Viikko 47: Marraskuussa siikaongelle
Viikko 48: Pidä kalastusvälineille huoltotauko
Viikko 49: Talvikoskille pääsee taas kalaan