Istutettu lohi ei menesty vapaudessa villien kalojen veroisesti. Irlannista hiljattain saadut tulokset viittaavat siihen, että istutetut lohet tuottavat luonnossa seuraavassa sukupolvessa vähemmän jälkeläisiä kuin villit kalat. Istukkaat eivät siis pysty korvaamaan villinä syntyneitä kaloja.

Helsingin yliopiston ja irlantilaisen Corkin yliopiston tutkijoiden johtama tutkimus Irlannin Burrishoolessa osoittaa, että istutetun lohiyksilön elinaikanaan tuottama jälkeläismäärä on vain noin kolmasosa samassa joessa kutevan villin lohen jälkeläismäärästä.

Lisäksi villeistä ja viljellyistä lohista koostuvan sekapopulaation jälkeläistuotto oli paljon alempi sellaisina vuosina kun istututusperäisiä kutukaloja oli enemmän kuin villejä.

Tenon lohi

Istutettu lohi tarkastelun kohteena

Edelliset tutkimukset ovat jo osoittaneet, että kasvatetut lohet tai niiden jälkeläiset eivät menesty luonnossa yhtä hyvin kuin villit lajikumppaninsa. Todisteita tästä lohen koko eliniän mitalta ei kuitenkaan ole aiemmin ollut.

Tutkijat laskivat Burrishoolessa DNA-näytteiden perusteella jokaisesta merestä jokeen palaavasta aikuisesta kalasta, moniko sen jälkeläisistä selviytyy lisääntymisikäiseksi.

– Kudulle matkaavan ja sieltä palaavan lohen täytyi kulkea reittiä, jonka varrella otimme jokaisesta kalasta DNA-näytteen. Sen jälkeen rakensimme lohille sukupuun ja yhdistimme sen neljänkymmenen vuoden seuranta-aineistoon, sanoo dosentti Tutku Aykanat Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Tenojoki

Vaihtoehto istutuksille?

Irlannin Burrishoolessa istutuksia tehdään jokeen, jossa lohi samalla lisääntyy hyvin myös luontaisesti. Tällaista lohipopulaatioiden sekoittamista ei Suomessa kuitenkaan harjoiteta. Suomessa on Tenojoen kaltaisia, täysin luontaisen lisääntymisen varassa olevia lohijokia ja toisaalta jokia, joiden lohikanta on riippuvainen istutuksista.

– Eroavaisuuksista huolimatta voimme kuitenkin soveltaa Irlannista saatua tietoa myös Suomen oloihin. Tulokset viittaavat siihen, että lohien istuttaminen villin lohikannan sekaan esimerkiksi Tornio- tai Tenojokiin ei olisi suotavaa, toteaa akatemiaprofessori Craig Primmer Evolution, conservation and genomics -tutkimusryhmästä.

– Jos kuitenkin päästään siihen tilanteeseen, että Oulujoen tai Saimaan kaltaisissa vesistöissä lohen luontainen lisääntyminen saadaan elpymään, voisi olla kannattavaa lopettaa istutukset jokeen kokonaan ja satsata luontaisen lisääntymisen parantamiseen.

Risteytymät vaativat lisätutkimusta

Tutkijat painottavat, että jatkotutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, mitä tapahtuu villien ja istutettujen lohien risteytyessä.

Tutkimusryhmä kuitenkin epäilee, että risteytymisen tuloksena syntyneet jälkeläiset ovat perimältään villejä heikommin varustettuja selviytymään jokielämän vaaroista.

Jos tämä osoittautuu todeksi, suurimittainen keinotekoisesti kasvatettujen eläinten siirtäminen luontoon saattaisi monessa tapauksessa olla enemmän haitaksi kuin eduksi.

Lähde: Helsingin yliopisto Kuvituskuvat: Otavamedian arkisto/Petri Kaipiainen, Ari Heinonen ja Kari Santala